Oma valinta: yksinäisyys.

Tapasin äitini pitkästä aikaa ja kerroin hänelle blogistamme ja sen aiheesta. Yllättäen hän kysyi minulta “Mitä jos valitsee itse yksinäisyyden ja haluaa olla yksin?” Äitini on siis itse valinnut elämään yksin, hän on ollut sinkkuna viimeiset 10-vuotta ja hänellä on pari läheistä ystävää. Pisti mietityttämään ja otin selvää tälläisestä “omasta tahdostaan” olevasta yksinäisyydestä ja yllättäen löysin monia artikkeleita tähän asiaan liittyen.

Vaikka äitini onkin todella sosiaalinen ihminen, niin hän ei kuitenkaan koe tarpeelliseksi löytää itselleen kumppania tai enempää ystäviä. Hän nauttii yksinolemisesta ja hän kokee, että ainoat läheiset ketä hän oikeasti haluaa nähdä on minä ja minun siskoni. Hän kokee, että vanhetessaan ei ole enään niin paljon kiinostusta luoda suhteita, eikä samanlaista energiaa kuin nuorena.

Ylen nettisivuilla oli artikkeli Kajaanilaisesta Miia-Sofia Lukkarista, joka on myös omasta valinnastaan yksinäinen. Parhaiten hän kokee viihtyvänsä koirieen ja omassa seurassa. Miia-Sofia saattoi olla useita viikkoja omissa oloissaan, kun hän oli työttömänä.

” Kaveriporukka on lähdössä viettämään iltaa. Melu yltyy autossa, kun ilta jatkuu pidemmälle. Nauru, kovaääninen keskustelu ja musiikki sulautuvat toisiinsa muodostaen auton sisään pyörremyrskyn. Tekee mieli nostaa kädet korville ja kadota. Tältä tuntuu kuskista, kajaanilaisesta Miia-Sofia Lukkarista. “

Miia-Sofia kokee, että hiljaisia ja omassa olossaan viihtyviä ei huomioida samanlailla kuin sosiaalisia ihmisiä. Äidistäni poiketen, Lukkari on viihtynyt pienestä pitäen omassa seurassa ja hän kokee, että yksinäisyys on hänelle vapautta, jonkan hän on itse valinnut.

Itseäni pelottaa ajatus olla viikkokausia yksin, kun jo kaksi päivää tekee vaikeaa. Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

-Marakin

Linkki artikkeliin: https://yle.fi/uutiset/3-9313109

2 kommenttia artikkeliin ”Oma valinta: yksinäisyys.

  1. Toi on niin totta. Sinkkuna/yksineläjänä samaistun tuohon 100 prosenttisesti. Voi olla yksin olematta yksinäinen. Sosiaalisena ihmisenä ja sellaista työtä tekevänä, mikään ei ole niin ihanaa kun tulla kotiin työpäivän päätteeksi ja olla epäsosiaalinen. Aihe herättää ystävissä ja tutuissa tunteita, onko hänelle tapahtunut jotain, onko hän masentunut. Ei, ei hän ole. Hän nauttii hiljaisuudesta, hän nauttii omasta ajasta ja omista ajatuksista. Hänellä on hyvä olla. Tämä on hänen valintansa. Hän haluaa elää aitoa elämää, hetkessä elämistä. Häntä ahdistaa pinnallisuus. Ihminen kun voi olla onnellinen, vaikka teksisi asioita itsekseen. Parempia olla pari hyvää ystävää kuin lukuisa määrä hyvän päivän tuttuja.

Vastaa