Stressi on normaali osa ihmisen elämää, ja sen ajoittainen kokeminen on ihmisen biologian ja elämän kannalta perusteellista. Stressin aiheuttamalla ylivireystilalla, joka mm. aktivoi sympaattista hermostoa, nostaa kortisoli- ja adrenaliinitasoja, tihentää sydämensykettä sekä usein pistää taistele-tai-pakene –tilaan, on tärkeä tehtävä ja se pitää meidät valppaina tärkeissä tai vaarallisissa tilanteissa (Britannica 2021). Joskus kyky siirtyä nopeasti tähän tilaan on jopa elintärkeää, jos ihmisen kokema vaara on henkeä uhkaava. Pitkittynyt tai krooninen stressitila, joka on hyvin laaja ilmiö, on merkitykseltään kuitenkin ihan eri. Nyky-yhteiskunnassamme tämä yleinen pitkittynyt tai krooninen stressi, joka siis usein vastaa selviytymistilaa, johtuu osittain puutteellisista palautumismahdollisuuksista ja -kyvyistä, joka on terveen stressin rajoille älyttömän tärkeää. Suuri syy tälle on jotkut modernin elämän osa-alueet, kuten elämän monipuolisuudesta johtuva kiire ja hektisyys, sumeampi raja työskentelyn ja vapaa-ajan välillä sekä mahdollisuus olla yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin jatkuvasti (Evans 2014).
Stressitilassa eläminen on mielestäni monin tavoin normalisoitu yhteiskunnassa ja pitkäaikaista, jokapäiväistä stressitilaa pidetään lähes normaalina osana arkea. Tällä kroonisella stressitilalla on kuitenkin vakavia, pitkäaikaisia vaikutuksia aivoihin ja kehoon, koska keho ei biologisesti osaa säädellä tätä terveellä tavalla (Harvard Health Publishing 2021). Stressi on meille hyödyllistä vain silloin, kun kehollamme on resilienssiä hallita sitä (Evans 2014). Nykyään selviytymistilaan meneminen ei vaadi kuolemanuhkaa, tai itseä jahtaavaa petoeläintä, joka kliseisesti sanottuna oli luolamiesaikoina yksi legitiimi syy, jonka takia selviytymistilaan menemistä tarvittiin (toki vieläkin on alueita ja tilanteita, jossa tämä on mahdollista). Nykymaailmamme petoeläimet voidaan nähdä itseä vainoavina palautuspäivinä, rahallisina vaikeuksina, ihmissuhdeongelmina tai ahdistavana pomona, jolle joutuu todistelemaan pätevyyttään päivittäin (Turmaud 2020.) Nykymaailmassamme, emme joudu taistelemaan “petoeläintä” vastaan muutaman kerran kuukaudessa, josta selviydyttäessä oma luonnollinen palautumiskyky voi ottaa vallan, vaan usein meidän petoeläimemme asuu luolamme ulkopuolella, pistäen meidät krooniseen ylivireyteen. Tämä on toki kärjistetty esimerkki, mutta kuitenkin monen totuutta muistuttava.
On olemassa paljon tutkimusta siitä, että pitkäaikaisen stressin kokeminen voi ajan saatossa muodostua riippuvuudeksi aivoillemme. Tästä myöskin syntyy esimerkiksi osa ahdistushäiriöistä. Stressitilaan addiktoituminen on harvoin tiedostettua, koska se on yleisesti epämiellyttävä kokemus. Tästä huolimatta, toistuvasta ylivireystilasta johtuvat kemialliset muutokset kehossa ja aivoissamme saa kehon janoamaan samoja vapautuvia kemikaaleja. Adrenaliinin ja kortisolin lisäksi, stressi vapauttaa myös dopamiinia eli “hyvän olon” kemikaalia. Dopamiini rohkaisee dopamiinia vapauttavaan toistuvaan käyttäytymiseen aktivoimalla aivojen palkitsemiskeskuksen, jonka takia stressin tapainen ylivireystila voi koitua addiktoivaksi (The American Institute of Stress 2012). Usein keho myöskin pitää turvallisena niitä tiloja, joihin on tottunut ja alitajunta pyrkii saamaan itsensä tuttuihin tiloihin, vaikka ne olisivatkin hyvinvoinnille haitallisia.
Nykyään käydään onneksi paljon enemmän keskustelua stressistä, mutta yhteiskunnassa tarvitaan enemmän tietoisuutta nimenomaan pitkäaikaisen stressitilan aktivoitumisen syistä ja luonteesta, selviytymistilassa elämisen ennaltaehkäisystä sekä siitä, miten tämä kaikki voi tehdä ihmisen riippuvaiseksi omaa terveyttään vahingoittavista kierteistä. Pelkkä tietoisuus tästä voi kannustaa tutustumaan itselleen sopiviin tapoihin palautua, kerätä voimia heikentämään itselleen haitallisella tapaa tuttuja syklejä sekä tarvittaessa hakemaan tukea läheisiltä tai apua ammattilaiselta.
Lähteet:
American Institute of Stress 2012. Are you a Stress Addict? Viitattu 5.11.2021. https://www.stress.org/are-you-a-stress-addict
Britannica 2021. Stress – psychology and biology. Viitattu 5.11.2021. https://www.britannica.com/science/stress-psychology-and-biology
Evans, L. 2014. Is Your Brain Chemically Dependent on Stress? Fast Company. Viitattu 5.11.2021. https://www.fastcompany.com/3025717/do-you-have-a-neurochemical-dependence-on-stres
Harvard Health Publishing 2021. Protect your Brain from Stress. Viitattu 5.11.2021. https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/protect-your-brain-from-stress
Turmaud, D. 2020. Why Survival Mode Isn’t the Best Way to Live. Psychology Today. Viitattu 5.11.2021. https://www.psychologytoday.com/us/blog/lifting-the-veil-trauma/202006/why-survival-mode-isnt-the-best-way-live
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kirjoituksestasi. Mielenkiintoinen ja monelle varmaankin ajankohtainen aihe näin syksyllä. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tietoisuutta aiheesta, kuten stressiriippuvuudesta tulisi lisätä. Pitkäaikaisen stressin kokemisen muuttuminen riippuvaisuudeksi oli kuitenkin uutta tietoa itselleni, mikä pisti myös miettimään, että kuinka moni ei tiedosta sitä, että on voinut tulla riippuvaiseksi stressin aiheuttamista kemiallisista muutoksista aivoissa. Toisaalta joskus pelkästään riippuvuuden tiedostaminenkin voi aiheuttaa jo itsessään lisää stressiä. Koen, että yksi haaste stressistä puhumiselle on se, että joku ihminen saattaa niin sanotusti kehua itseään toisille sillä, kuinka kiireisiä ja stressaantuneita he ovat. Tällainen kiireellisyyden ”piilo” kehuminen ruokkii sen ihannointia ja saattaa luoda muille huonommuuden tunnetta, koska he eivät ole yhtä tehokkaita kuin muut tutut. Ovatkohan jotkut, jotka kiireellisyyttään ”kehuvat” jo mahdollisesti riippuvaisia stressistään? Kuitenkin joskus olisi jokaiselle ihmiselle hyvä vaan olla ja katsoa maailmaa ja olla tekemättä mitään. Tosin tämäkin tuntuu olevan helpommin sanottu kuin tehty. -Petra
Kiitos kirjoituksestasi. Kuvaamasi tärkeä kehon valmiustila reagoida vaaroihin on palvellut ihmisiä etenkin kauan aikaa sitten, kun henkeä uhkaavia tilanteita on ollut läsnä päivittäisessä elämässä. Nyky-yhteiskunnan tahti ja ympäristö aiheuttaa meissä saman reaktion ilman varsinaista välitöntä vaaraa. Kun kehon reaktio tapahtuu, myös seuraukset reaktiosta erilaisina stressioireina ilmenevät. Nyky-ympäristö kaupungissa voi aiheuttaa monien hermostoille jatkuvassa hälytystilassa olemista, ilman että asiaa edes tiedostaa. On kiinnostavaa, että pelkästään jo älylaitteen jatkuva informaatiosyöte voi pitää hermostoa ylivireessä päivittäin. Jos tätä ei tiedosta ja säätele, siitä voi seurata isoja terveydellisiä ongelmia. Kerroit kirjoituksessasi kiinnostavasti siitä, millainen on nykyelämän petoeläin, joka pistää meidät krooniseen ylivireyteen. Mainitsemasi aivojen kemikaalikoukku on asia, jota olen itsekin pohtinut. Vaikka koemme jonkin itsessämme jatkuvasti ilmenevän tunteen tai reaktion, kuten pelon, epämiellyttäväksi, saatamme silti olla siitä riippuvaisia hormoniryöpyn takia. Olisi siis hyvä löytää jotain sellaista dopamiinia vapauttavaa tunnetta tilalle, joka veisi meidät kohti hyvinvoinnin tukemista.