“Joulukuu painaa päälle myrskyöineen, nuori neito valmistautuu koitokseen viimeiseen. Huolella on kaikki valmisteltu, viimeinen kirjekin kotiin kirjoitettu: “Olen pahoillani kaikesta”
Kasvukivut kuuluvat nuoruuteen. Jokaisella on omat jaakobinpaininsa murros- sekä teini-ikäisenä erinäisten mielialojen, epävarmuuksien ja tunne-elämän myllerrysten kanssa. Se on ihan normaalia ja kuuluu kasvuun ja kehitykseen. Lapsesta tulee aikuinen, elämä muuttuu.
Mutta entä kun ne tunnetilat saavat liian suuren vallan? Entä kun elämä ei enää maistu seuravinakaan päivinä? Entä kun ei enää näe valoa missään ja ahdistus valtaa kokonaan? Miksi tämä elämä ei kantanutkaan? Eilen vielä jaksoin, tänään en enää jaksa. Tämä kaikki musertaa alleen. Jos jätän kaiken taakseni, ehkä se kipu sitten helpottaa…
“Tyttö sulkee oven vuokrayksiöönsä, sytyttää tupakan ja alas painaa päänsä. Eihän tässä näin kai pitänyt koskaan käydä, vaan kukapa meistä itse säätää elämäänsä. “
Ylen uutisartikkelin mukaan jopa neljäsosa nuorista kärsii vuosittain jonkinlaisista mielenterveyden häiriöistä, kuten ahdistuksesta, masennustiloista sekä käytös- ja päihdehäiriöistä. Noin joka kymmenennellä nuorella on joko ahdistuneisuus- tai mielialahäiriö eli masennus.
Miten tämän voisi sitten tunnistaa nuoren kasvukipuilun keskellä? Nuorisopsykiatrian professorin Mauri Marttusen mukaan kolme perussääntöä voi auttaa tunnistamisessa: vuorovaikutus, toimintakyky sekä oireilun voimakkuus ja kesto. Nuorelta saattaa loppua kiinnostus kavereihin, perheeseen ja ylipäätään ihmisiin ja hän alkaa vetäytyä yksinäisyyteen. Toimintakyky heikkenee, nuori ei pärjää enää koulussa eikä arjessa. Normaalisti huonot fiilikset kestävät tunteja tai korkeintaan päiviä. Kun fiilis alkaa kestää kauan ja lamaannuttaa nuoren, voi olla syytä alkaa seuraamaan tilannetta tarkemmin.
“Kynttilän hän saa vain vaivoin syttymään, sen liekki pakkasyötä hetken lämmittää. Liikaa nähneet silmät tyhjää tuijottaa, lanka palaa loppuun ennen aikojaan. “
Nuorten kanssa olisi hyvä keskustella mielenterveydellisistä asioista, mutta pelottelematta. On hyvä tuoda sekin esiin, että kaikki voimakkaat mielenliikkeet nuoruudessa eivät ole mielenterveydenhäiriöitä. Mutta silloin kun nuorella on vaikeaa depressiota ja itsemurha-ajatuksia tai -puheita, on niihin aina reagoitava. Akuuteissa tapauksissa voi soittaa Mieli ry:n kriisipuhelimeen (09 2525 0111). Koskaan ei voi tietää, kuinka pahalta nuoresta tuntuu ja kuinka toivottomaksi hän itsensä tuntee.
Keitä ovat nuoren läheiset? Vanhemmat, sisarukset, ystävät. Opettajat, ohjaajat, nuoren parissa toimivat aikuiset. Minä ja sinä? Mitä voisi tehdä jos huomaa että jokin on vialla? Voisiko kysyä, mitä sulle kuuluu, miten sä voit? Jos ongelmia on, mutta nuori ei halua niistä puhua, nuorelle voisi kertoa verkossa toimivasta Sekasin-chatista jossa voi anonyyminä jutella työntekijöiden ja koulutettujen vapaaehtoisten kanssa (https://sekasin247.fi/). Suurimmissa kaupungeissa toimii myös mm. SPR:n Nuorten turvataloja minne voi hakeutua, mikäli kotona olo ahdistaa tai ei ole paikkaa minne mennä ja missä jutella. Yksin ei tarvitse kenenkään jäädä.
Jos kukaan ei koskaan kysy, uskaltaako nuori itsekään kertoa ja lähestyä että mun on paha olla. Jos kukaan ei koskaan kysy, eikä nuorella ole ketään kelle kertoa…mitä hän siellä vetäytyneessä, yksinäisessä mielessään pahimmillaan voisi ajatella? Kukaan ei minusta välitä, ketään ei kiinnosta…ja se viimeinen avunhuuto kaikuu hiljaisuudessa, silloin kun kaikki on jo ehkä liian myöhäistä.
Jos joku kuulisi sittenkin?
“Punaisilla kirjaimilla, valkeaan pakkashankeen piirtyy. Kuolemaa suutelevilla huulilla, lause viimeinen viipyy: Pelasta mut! Pelasta mut! “
Lähteet:
https://yle.fi/uutiset/3-9421075 Luettu 2.3.2020
Lainaukset:
No man´s band: Pelasta mut. ©Miika Partala
Kuvat:
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
“Koskaan ei voi tietää, kuinka pahalta nuoresta tuntuu ja kuinka toivottomaksi hän itsensä tuntee. ”
Juuri näin, sosiaalisen median aikakautena on helppo piiloutua kiiltokuvaprofiilin taakse ja näyttää elävänsä hyvää elämää vaikka sisältä söisi. On tärkeää nähdä ja kuulla miltä nuoresta oikeasti tuntuu, eikä tuudittautua ensivaikutelmaan. Yksin pärjäämisen mantra ja oletus siitä, että nuori osaisi itse hakea apua, kun on pohjalla, pahentaa kuilua entisestään.
Aivan totta. Miten hakea apua kun ei ole voimia edes kertoa että ei enää jaksa? Sekin pahentaa jos vielä näyttää ihan pärjäävältä ja että elämä on suht ongelmatonta. Joku voi jopa kadehtia että kun sinulla on niin moni asia hyvin. Mutta se sydämen tuska jota tämä toinen kantaa sisällään ei näy mitenkään ulospäin. Siihen tarvitaan tarkkoja, herkkiä tuntosarvia. Aikaa. Päästä lähelle ja päästää lähelle. Saada nuoren luottamus että tuo on turvallinen henkilö, sille uskallan ehkä kertoa.