Olen itse ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, ettei koronavirus ole vaikuttanut oman elämäni rytmiin oikeastaan mitenkään. Työpisteeni varhaiskasvatuksessa on ollut koko ajan normaalisti avoinna, ja olen voinut käydä töissä ihan normaalisti. Samalla olen kuitenkin saanut seurata ihan lähietäisyydeltä, miten käy, kun elämästä lähteekin väliaikaisesti pois kaikki säännöllisyys ja totuttu rytmi. Paljon on puhuttu koululaisten tarpeesta säännöllisyyteen ja arkirytmiin koronakriisin aikana, mutta mitäs kun normiarki mullistuukin tukea kaipaavalta aikuiselta.
Perheenjäseneni on käynyt nyt jo useamman vuoden kuntouttavassa työtoiminnassa. Kuntouttava työtoiminta on tarkoitettu vajaatyökuntoisille, jotka ovat olleet työttömänä jo pitkään. Sen avulla voi esimerkiksi totuttautua työelämän pelisääntöihin ja rakentaa omaa polkua kohti avoimia työmarkkinoita. Toiminnan järjestävät kunnat, usein kunnan toimipisteissä tai yhdistyksissä. Kuntouttavassa työtoiminnassa sosiaaliset kontaktit ja ihmisten kohtaaminen ovat isossa roolissa, joten koronan aikaan toimintaa ei juuri pysty järjestämään.
Koronaviruksen myötä tuo tärkeä arkea rytmittävä toiminta onkin katkolla, ja sen vaikutuksen huomaa kyllä jo pikkuhiljaa. Päivärytmi on kääntynyt ihan päälaelleen, koska aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään saattaa satunnaisesti uni maistua jopa pitkälle iltapäivään ja illalla ei sitten saakaan unta, joten on helppoa valvoa aamuyöhön asti leffoja katsellen ja videopelejä pelaillen. Ruokailurytmi on muuttunut, siinä vaiheessa, kun normaalisti syötäisiin jo päivällistä, saatetaan nyt kaivaakin kaapista vasta aamiaistarvikkeita.
Vaatteiden vaihto ei tunnu järkevälle, ja poistuminen kodistakin alkaa jo tuntua turhalta. Miksi lähteä mihinkään, kun pakkoa ei kerran ole. HS (24.3.2020) kysyi masennuksesta kärsiviltä, miten koronakriisi on vaikuttanut heidän arkeensa, ja vastaukset olivat melko lohduttomia: monella masennusoireet ovat pahentuneet, on jatkuvaa ylivirittyneisyyttä ja ruokahaluttomuutta tai univaikeudet ovat palanneet. Keskusteluryhmät ja terapiakäynnit on peruttu, eikä uusia ole tarjottu tilalle. Myös puhelinpalveluissa on ollut ruuhkaa. Masentuneen näkökulmasta suurin ongelma on se, että sairauteen liittyy muutenkin vetäytymistä, jolloin positiiviset kokemukset jäävät saamatta ja negatiiviset vahvistuvat. Nyt kun tekemistä ja ihmiskontakteja on vähemmän, se helposti voimistaa masennuksen noidankehää.
Vielä on mahdotonta sanoa, miten paljon masennuksen hoito kärsii koronaviruksen takia. Todennäköistä kuitenkin on, että mielenterveyshoito ruuhkautuu entisestään, jos esimerkiksi eri alojen lääkäreitä kutsutaan hoitamaan kiireellisiä koronapotilaita. Tällä hetkellä masentuneen kannattaa kokeilla erilaisia etäpalveluita matalalla kynnyksellä. Esimerkiksi Mielenterveystalon sivuilla on maksuton omahoito-ohjelma sekä masennukseen että korona-ahdistukseen.
Masennusta sairastavalle painotetaan arkirutiinien tärkeyttä. Niiden merkitys korostuu, jos joutuu olemaan paljon yksin ja eristyksissä kotona. Samaan aikaan esimerkiksi kuntouttava työtoiminta voi olla jollekin elämän ainoa sosiaalinen kontakti. Ystäviin ja perheenjäseniin kannattaa pitää yhteyttä myös poikkeustilanteessa, mutta myös niitä, joilla on heikompi turvaverkko, tulisi huomioida nyt erityisesti ja miettiä, mitä minä voin tehdä läheisteni hyväksi. Eivätkä läheiset tarkoita vain sukulaisia ja ystäviä, vaan myös esimerkiksi samassa rapussa asuvia.
Suomen mielenterveysseura Mieli ry muistuttaa meitä kuitenkin pitämään huolta myös itsestämme, sillä jos itse uupuu, toista ei edes pysty tukemaan. Läheisen ihmisen masennus on raskasta: muun muassa yksinäisyyden ja avuttomuuden tunteet sekä huoli läheisen puolesta voivat kuormittaa hyvinkin paljon. Läheisen masennus aiheuttaa usein ristiriitaisia ja vaikeita tunteita. Silloin on hyvä muistaa, että masentuneen mielialoihin ei tarvitse eikä pidä lähteä mukaan. Merkittävintä on muistaa kertoa toisen olevan tärkeä itselle, sillä monesti pelkkä tieto siitä, että joku todella välittää, auttaa masentunutta. Usein läheisten tehtäväksi jää masentuneen toivon yllä pitäminen. On muistettava, että varsinainen masennuksen hoito kuuluu terveydenhuollon ammattilaisille.
Pidetään siis huolta kaikista lähimmäisistämme, niin pienistä kuin isoistakin, ja samalla myös itsestämme! T. Sanna
Lähteet:
HS. 24.3.2020. Koronakriisi vaikuttaa rajusti monen masennuksesta kärsivän arkeen – Etäterapia jakoi mielipiteitä HS:n kyselyssä. Luettu 7.5.2020. https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006450584.html
Mieli ry. 2020. Läheiseni on masentunut. Luettu 7.5.2020. https://mieli.fi/fi/mielenterveys/mielenterveyden-h%C3%A4iri%C3%B6t/masennus/l%C3%A4heiseni-masentunut
Yle. 3.4.2020. Kuntouttava työtoiminta voi olla jollekin elämän ainoa sosiaalinen kontakti – korona pysäyttänyt toiminnan lähes kokonaan. Luettu 7.5.2020. https://yle.fi/uutiset/3-11290154
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Sanna!
Tämä kuulostaa juuri siltä, missä tilanteessa todella monet nuoret sekä aikuiset elävät. Vaikka kyseessä on “vain muutaman kuukauden” mittainen poikkeustilanne, niin tämän vaikutukset tulevat näkymään pitkään ja todella monella eri tasolla.
Tiedän monia opiskelijoita kenellä on kadonnut opiskelumotivaatio tämän tilanteen vuoksi ja ahdistus yksin kotona olemisesta lamauttaa. Voin hyvin kuvitella kuinka paljon enemmän tällainen tilanne vaikuttaa ihmisiin, joille olisi äärimmäisen tärkeää, että olisi säännöllistä toimintaa ja sosiaalisten kontaktien jääminen pois tällaisessa tilanteessa vaikeuttaa arjessa toimimista.
Paljon on tullut useilta tahoilta ja järjestöjen kentältä uusia palveluita ja mahdollisuuksia tähän tilanteeseen, mutta en usko, että kaikilla ihmisillä riittää kiinnostusta tai voimavaroja lievittää omaa yksinäisyyttä tai puuttua rytmin katoamiseen oma-aloitteisesti. Toivottavasti tämä tilanne huomioidaan ja tähän panostetaan, sitten kun on sen aika ja se on mahdollista.
Kiitos kommentistasi!
Itse pahoin pelkään, että juuri he, jotka nyt eniten palveluja ja tukea tarvitsisivat, jäävät siitä paitsi. Eivät välttämättä siksikään, etteivät tietäisi palveluista, vaan siksi että niiden pariin hakeutuminen voi tuntua ylivoimaiselta muutenkin raskaana aikana. Kun tuntuu, ettei elämällä ole juuri nyt mitään tarkoitusta, ja aamulla on vaikeaa päästä sängystä ylös, on lähes mahdotonta myöskään motivoitua mistään uudesta palvelumuodosta.
Onneksi lähipiiriini kuuluva ihminen sai tänään ilouutisen: kuntouttava työtoiminta jatkuu entisen kaltaisena heti kesäkuun alusta alkaen. Tämä ilmoitus tuntui saavan heti hieman lisää puhtia elämään, ja nyt täytyy kuulemma ennen tuota päivämäärää saada asunto kunnolla siivottua – töiden alkamisen jälkeen sitä ei enää ennätä.
Hei Sanna!
Viime hetken kommenttia postaukseesi laitan. Kiitos ajankohtaisesta kirjoituksesta. Lähipiiriini kuuluu myös henkilöitä, joille tämä poikkeava aika on ollut erityisen kuormittavaa. Sosiaalisten kontaktien tärkeys on korostunut, nyt kun niitä on vahvasti kehoitettu rajoittamaan. Itseäni huolettavat juuri myös ne, joilla ei lähiverkostoa ole. Omien läheisten tilanne on onnekas ja pidämme yhteyttä vaihtoehtoisin menetelmin. Olemme myös keskustelleet mitä vaikutuksia eristäytyneisyydellä on ollut mielialaan ja tulevaisuuden toiveisiin. Eniten ahdistusta herättänyt juuri epätietoisuus ja se ettei ihmisiä ole saanut tavata. Kuntouttavan työtoiminnan ihmistä vahvistava merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Toisille se muutaman tunnin viikkotyöaika on elintärkeä ja kun sitä ei ole lähiverkoston tukea tarvitaan entistä enemmän. Olisipa meillä kaikilla joku turvana ja tukena epävarmoina aikoina. Toisaalta yhteiskunnalle ja erilaisille tahoille kiitos upeasta työstä kuntouttavan työtoiminnan parissa.
Kirjoitus osuu lähelle. Itseltäni meinasi kadota punainen lanka kaikesta tekemisestäni tämän kriisin alku aikana, mihinkään kun ei oikein saanut mennä ja työtkin loppuivat kuin seinään. Minulla on onneksi tarpeeksi sosiaalisia suhteita etten täysin hajonnut eristyksen tuomaan yksinäisyyteen, mutta monilla asiat eivät ole näin hyvin, ja heitä eri tapahtumien ja palveluiden peruuntuminen koskettaakin eniten. Yritetään muistaa viestillä myös niitä hyvän päivän tuttuja, saattavat tarvita sitä tällä hetkellä.