Vantaan lastensuojelu on ollut viimeaikoina otsikoissa sen vuoksi, ettei se pysty vastaamaan lastensuojelun tarpeisiin. Vantaan Sanomat uutisoi 3.4.2020, että sijaishuollon sosiaalityöntekijöistä on lähtenyt viimeisten viikkojen aikana noin puolet. Tilanne on erittäin hälyttävä ja on päivänselvää, että lapsia ja nuoria ei voida sijaishuollossa auttaa riittävästi, jos heidän asioistaan päättäviä työntekijöitä ei ole tavoitettavissa. (Suojanen 2020).
Vantaan Sanomat kertoivat niinikään 1.3.2020 julkaistussa artikkelissa, että AVI (aluehallintovirasto) on antanut Vantaan sosiaali-ja terveyslautakunnalle huomautuksen lainmukaisten lastensuojelupalveluiden viivästymisestä. AVI:n päätös perustuu sille tulleista kanteluista sekä sen omasta valvonnasta.
Työntekijäpula lastensuojelun sijaishuollossa heijastuu suoraan laitoksiin. Laitokset tarvitsevat yhteyttä viiveettä sosiaalityöntekijään, jotta nuorta tai lasta koskevia päätöksiä voidaan tehdä. Sosiaalityöntekijää tarvitaan esimerkiksi päätöksissä, joissa rajoitetaan nuoren liikkumavapautta hänen turvallisuutensa vuoksi tai siirtoa varten toiseen laitokseen, jossa hänen tarpeisiin pystytään vastaamaan tarkoituksenmukaisesti. Laitokset viestittävät, että nuoria on lähes mahdotonta kuntouttaa näillä keinoilla ja tilanne on kestämätön.
Vantaa vastaa tähän lisäämällä vakansseja ja valtuusto on päättänyt, että tavoitteena on, että jokaisella sosiaalityöntekijällä on vastuullaan 35 lasta. Ongelma on myös muuallakin maassa vahvana läsnä. Vantaalla tästä nyt kurjaakin kurjempi esimerkki. Vantaan henkilöstöpäällikkö Kirsi-Marja Lievosen mukaan tilanne on erittäin akuutti ja siihen tullaan vastaamalla toimilla, jotka siihen purevat. Tämä tarkoittaa palkkojen korotusta. Sosiaalityöntekijän palkka on Vantaalla 3450€ ja sen lisäksi maksetaan rekrytointilisää 150€/kk.
Raha siis ratkaisee ja puhuu. Kärsijöinä tässä kriisissä ovat nuoret ja lapset. Mikään raha ei voi korvata rikki mennyttä nuorta mieltä tai yhtä lasta, jota ei voitu pelastaa. Yksikin surullinen kohtalo on jo liikaa.
Voimme kaikki kuvitella vastuun lapsista, joita tuskin näemme koskaan. Asiakasmäärät ovat valtavia ja paisuvat vain. Jäin vain miettimään, miltä mahtaa tuntua näistä sosiaalityöntekijöistä, jotka jäävät taakan alle, kun osa on lähtenyt. Miltä mahtaa tuntua ohjaajista laitoksissa, jotka yrittävät tukea näitä nuoria kenties useinkin keinottomina päätösten puuttuessa? Mietin myös sitä, kaikkein eniten sitä, miltä mahtaa tuntua siitä nuoresta, josta kukaan ei tunnu saavan otetta?
Kaisa
Lähteet:
Suojanen, A. 2020. Lähde Vantaan Sanomille: Lastensuojelu on taas pahassa kriisissä – sotepomo epäilee Helsingin palkkanokittelua. Viitattu 15.4.2020. https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1235659
Vantaan sanomat, toim. AVI antoi huomautuksen Vantaan lastensuojelun tilasta. Viitattu 15.4.2020. https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/1231787
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Vantaalla on ilmeisesti ollut jo ennen tämänhetkistä tilannetta suuria ongelmia kyetä vastaamaan tarpeeseen lastensuojelun osalta. Ylen artikkelissa jo vuonna 2016 kerrottiin, että yhtä työntekijää kohden oli 57 lasta, eli 17 yli vuoden 2016 suosituksen. Kaikkia lapsia ei ehditty tapaamaan edes kerran vuodessa ja asiakassuunnitelmat jäi tekemättä. ( https://yle.fi/uutiset/3-8803645 )
Huoli lasten ja nuorten kuntoutumisesta ja käytännössä työn mahdottomuus tällä hetkellä varmasti syö työntekijöiden omaa jaksamista. Irtisanoutuminen tuskin on helppo päätös, varsinkin kun tiedostaa, että näiden lasten ja nuorten tilanne heikkenee edelleen kun työt kasaantuvat entisestään. Entä nämä laitoksissa asuvat lapset ja nuoret, jotka erityisesti tarvitsisivat luotettavaa aikuista elämäänsä pärjäävät tässä työntekijärumbassa??