Osallistua vai ollakko osallistumatta?

Osallisuus on kaikkialla. Sitä on eriasteista – omiin asioihin puuttumista ja yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamista. Usein osallisuudesta ja vaikuttamisesta puhuttaessa keskusteluun tulee osaksi väistämättömästi riittämättömyys ja osallisuuden puute. Tunteita siitä, että minulla ei ole mahdollisuuksia olla osallinen ja vaikuttaa. Toisaalta myös paineita siitä, että jokainen tulisi saada osalliseksi. Eiväthän ne edes halua osallistua!

Kuvat © papunet.net

Tässä blogissa on yhdistelty kulttuurisia kysymyksiä ja osallisuutta. Sivuan omissa teksteissäni myös omaa työtäni varhaiskasvatuksen opettajana ja tähän opintojaksoon liittynyttä projektia. Myös varhaiskasvatuksessa osallisuusteema on ollut tapetilla. Varhaiskasvatussuunnitelma painottaa erityisesti lapsen osallisuuden huomioimista, vanhempien osallisuuden huomioimista unohtamatta.

Työelämässäni lapsen osallisuus on jatkuvan arvioinnin alla. Pyrin parhaani mukaan lisäämään jokaisen lapsen aitoa osallisuutta ryhmän toimintaan. Käytössä onkin kuvat, tukiviittomat, eleet, pikapiirtäminen, henkilökohtainen ohjaus, havainnointi, keskustelut.. Lapsen osallisuuden lisääminen arjessa onkin melko rutiininomaista ja siihen löytyy keinoja. Suurempana haasteena saattaa ollakin vanhempien osallisuuden lisääminen. Moni saattaa kokea vanhempien osallistamisen vaikeana ja ajattelevan, ettei se onnistu.

Mutta. Haaste vastaanotettu! Työelämän projektissani käsittelen kulttuurista osaamista yhdistäen siihen osallisuuden tukemisen. Jotta voimme oppia toisten perheiden kulttuureista, täytyy meidän lisätä kulttuurista osaamistamme. Tämän vuoksi olen projektissani hyödyntänyt eri kulttuurien asiantuntijoita – lasten vanhempia. Lasten vanhemmat ovat saaneet kyselylomakkeet, joissa on käsitelty heidän kieli- ja kulttuuritaustaansa. Näiden vastauksien perusteella on pystytty luomaan lapsille suunniteltua ja ohjattua toimintaa, jossa on huomioitu vanhempien vastaukset ja mielipiteet.

Poikkeusaikoina osallisuutta on tullut pohdittua enenevissä määrin. Poikkeustila on aiheuttanut sen, että myös omassa ryhmässäni on ollut vähemmän lapsia läsnä. Tämä on lisännyt osallisuuden tukemisen merkitystä. Kuinka säilytämme niiden lasten ja perheiden osallisuuden ryhmäämme mahdollisesti pitkän poissaolon aikana? Tämän vuoksi olemme kehitelleet erilaisia tapoja kotona oleville lapsille olla yhteydessä päiväkodissa oleviin lapsiin. Viikoittain lähetettävät sähköpostit vanhemmille pitävät sisällään yhden tehtävän, joka on mahdollista tehdä kotona olevan lapsen kanssa. Tehtävä dokumentoidaan esim. ottamalla kuva tuotoksesta. Päiväkodissa käymme läpi kavereiden tekemät tuotokset ja huomaamme, että teemme osittain samoja asioita niin kotona kuin päiväkodissa.

Täytyy muistaa, että osallisuuden kokemus on henkilökohtainen. Vaikka itse kokisin haluavani osallistua ja osallistaa, eivät kaikki välttämättä koe samoin. ”Osallisuuden tuputtaminen” voidaan kokea jopa raskaaksi. Koen kuitenkin, että minulla on mahdollisuus osallistaa muita. He jotka haluavat, voivat tarttua siihen. Tässä asiassa määrä ei välttämättä ole merkityksellisin tekijä. Jos yksikin vanhempi antaa positiivista palautetta tai tarttuu mahdollisuuteen, koen tehneeni jotakin merkityksellistä.

Jätä kommentti

Vastaa