Yksinäisyyden karkoitusta

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tällä viikolla äitien yksinäisyydestä ja yhdistysten, erityisesti niiden ylläpitämien perhekahviloiden, merkityksestä yksinäisyyden ehkäisemisessä, mutta jätänkin sen seuraavaan kertaan.

Vallitseva tilanne ja eristäytyminen sosiaalisista suhteista vaikuttaa meihin kaikkiin. Tunteet vaihtelevat laajasti: epätoivo, turhautuminen, lamaantuminen ja yksinäisyys. Itsessäni tämä on herättänyt kaikkia näitä tunteita. Juuri nyt päällimmäisenä lamaantuminen. Kuluneen viikonlopun aikana en ole saanut aikaan mitään järkevää ja hyödyllistä.

Olen kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä saan olla perheeni kanssa. En joudu olemaan aivan yksin. Miten he jaksavat, jotka joutuvat olemaan aivan yksin? He, joilla ei ole ketään, jota halata? Olla lähellä. Edellisessä blogissamme Mara kertoi mahdollisuuksista, mitä voimme tehdä ja mihin voi ottaa yhteyttä. Jäin kuitenkin vielä pohtimaan, mitä jokainen meistä voisi tehdä itse kotonaan. Toinen toisillemme.

Yhteisöllisyyttä ovat herättäneet Nalle-haaste ja Parvekedarudet. Meilläkin on nalle päässyt ikkunaan hyvää mieltä jakamaan ohikulkijoille.

Viimeisimpänä törmäsin tähän Helsingin Töölössä sijaitsevan Paperimurun taidenäyttely näyteikkunassa ideaan. <3 Paperimurun Satu halusi ilahduttaa lähialueen lapsia ja tarjosi oman liikkeensä näyteikkunan lasten taideteoksille.

Ensimmäinen teos Paperimurun kahden näyteikkunan kokoisessa lasten taidenäyttelyssä. Kuva: Satu Korte

Olen pitänyt yhteyttä omiin lähimmäisiin puhelimen välityksellä ja käynyt kauppareissun yhteydessä pihassa auton ikkunasta vilkuttamassa kuulumisia vaihtaen turvaetäisyyden muistaen. Oletko sinä pitänyt yhteyttä tärkeisiin ihmisiisi? Haluaisin pitää enemmän yhteyttä, mutta tässäkin huomaan lamaantuvani ja yhteydenoton vain jäävän monesti vain ajatuksen tasolle.

Lasten ikävää on ollut tuskallista seurata. Onneksi ensimmäisen viikon jälkeen olemme löytäneet iloa yhdessäolosta, sunnuntain virpomisen korvanneen munan etsinnän ollessa yksi ehdoton huippukohta. Olemme kääntyneet enemmän sisäänpäin ja keskittyneet vain siihen, mitä oman kodin sisällä tapahtuu.

Ihmisissä on herännyt halu auttaa lähimmäisiä ja toivonkin, että tämä jatkuu, kun tilanne alkaa normalisoitumaan.

Olisiko sinulla jotain ehdotusta, miten voisi huomioida ja piristää muita yksinäisiä? Miten voisi karkoittaa yksinäisyyttä?

-Noora

Yksi kommentti artikkeliin ”Yksinäisyyden karkoitusta

  1. Itse en ole kokenut yksinäisyyttä tai lamaantumista tilanteesta johtuen, tosin käyn päiväkodissa töissä normaalisti, ja loppuaika meneekin melkein koulutehtäviin. Sen lisäksi olen innostunut live- ja video jumpista, joissa en kehtaisi paikan päällä käydä kun rytmi ei verissä virtaa mutta kotona sitä kehtaa vähän jumpauttaa vasta virtaankin! Suosittelen kaikille!

    Olen pitänyt puhelimitse yhteyttä ystäviini ja heidän kohdallaan huomaan, niistä henkilöistä jotka ovat lomautettuina, että lamaantumista ja saamattomuutta alkaa tapahtua. Henkilöt, jotka tietävät että ovat kaksi viikkoa lomautettuna, saattavat suorastaan nauttia tälläisestä ylimääräisestä “lomasta”, mutta pidempään lomautettuna olevat kokevat tilanteen erittäin ahdistavaksi niin taloudellisesti kuin henkisestikkin.
    Ilmiö on varmaaankin samanlainen kuin työttömälle sanoisi, että nythän sinulla on aikaa hakea töitä ja opiskella ja treena ja siivota ja puunata vähän kotia. Tosiasia kuitenkin on että ahdistus ja stressi vaikuttaa sen verran mieleen ettei sitä noin vaan ryhdytä hommiin.¨

    Ehkä tärkein apu omille läheisille on se että soittaa, kuuntelee ja yrittää yhdessä miettiä ratkaisuja ja positiivista sisältöä elämään!

Vastaa