Eläkkeelle siirtyminen – yhden onni, toisen murhe

“Ikinä ei ole ollut niin kiire kuin eläkkeellä!”, on isäni todennut hyväntuulisesti jo useamman kerran. Hän onkin ehtinyt nauttia eläkevuosista pitkälti yli kymmenen vuotta. Ja mikäs siinä on nauttiessa, kun terveys on pysynyt hyvänä ja eläke on vähintäänkin kohtuullinen. Viikkoihin mahtuu sopivassa suhteessa erilaisia harrastuksia, tuttavien tapaamista ja joutenoloa. Lisäksi hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa muuttaa kaupungista syntymäseudulleen pieneen kylään, remontoi sieltä tätinsä vanhan maalaistalon ja asuu siellä hyvin tyytyväisenä vaimonsa kanssa. Se, että palvelut ovat parinkymmenen kilometrin päässä, ei häntä hetkauta. “Kyllä naapurit auttavat, jos en itse pääse kauppaan.”

Ehkä tyytyväisyys kumpuaakin juuri siitä, että hän on päässyt toteuttamaan haaveensa eläkkeelle päästyään. Metsä ja kivenheiton päässä oleva järvi tarjoavat mielenrauhan lisäksi mahdollisuuden kalastukseen, marjastukseen ja sienestykseen. Kuntokin pysyy hyvänä, kun kotipihassa pääsee puuhastelemaan ja nikkaroimaan. 

Kuva: Pixabay

Toinen, todennäköisesti jopa suurempi syy tyytyväisyyteen ja onnistuneeseen eläkkeelle siirtymiseen on isäni kohdalla ollut se, että hän ehti valmistautua henkisesti uuteen elämänvaiheeseen. Ennen eläkkeelle jäämistä hän oli osa-aikaeläkkeellä pari vuotta. Vapaa-ajan dramaattinen lisääntyminen ei siis tapahtunut kertarysäyksellä. Lisäksi isälläni on aina ollut paljon harrastuksia ja hän on liikkunut aktiivisesti. Viimeisimmän maratoninsa hän juoksi viitisen vuotta sitten 70-vuotiaiden sarjassa. Nykyään juokseminen ei enää onnistu mutta hän on silti arkiliikunnan ansiosta ikäisekseen hyväkuntoinen. 

Eläkkeelle jääminen on suuri elämänmuutos. Mielikuva vapaa-ajasta, joutenolosta ja leppoisista päivistä ei välttämättä toteudukaan. Ihminen voi kokea olevansa hyödytön ja ulkopuolinen kun hänellä ei enää olekaan työtä, jossa toteuttaa itseään ja kokea itsensä tärkeäksi. Eläke on auttamatta pienempi kuin työstä saatavat tulot. Sosiaaliset suhteet karsiutuvat työn jäädessä pois. Ikääntyminen tuo mukanaan erilaisia rajoitteita ja sairauksiakin. Nämä kaikki asiat lisäävät riskiä masennukseen. 

Eläkkeelle valmistautuminen pitäisi aloittaa tarpeeksi aikaisin. Erityisen tärkeää tämä on siinä tapauksessa, jos työn on kokenut hyvin tärkeäksi osaksi identiteettiään eikä sille korvaavaa tekemistä ole olemassa. Asian puheeksi ottaminen työpaikalla ei välttämättä ole aina helppoa. Pelko siitä, että jääkin tämän jälkeen ulkopuoliseksi eikä saa mielekkäitä työtehtäviä, siirtää eläkekeskustelua koko ajan kauemmaksi – ja lähemmäksi eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa.  

Itse toivon että voisin nauttia eläkkeellä olosta virkeänä ja terveenä. Kaikkeen ei voi aina varautua mutta ennakoiminen kannattaa. Ja se kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Esimerkiksi https://www.vanheneminen.fi/ –sivustolta löytyy paljon hyviä keinoja ja vinkkejä ikääntymisen mukanaan tuomien asioiden huomioimiseen.  

Nautitaan elämästä, nyt ja sitten eläkkeelläkin! 

Lue lisää: 

https://mieli.fi/fi/mielenterveys/el%C3%A4m%C3%A4nvaiheet/muutoksia-luopumista-ja-el%C3%A4m%C3%A4ntaitoa Muutoksia, luopumista ja elämäntaitoa 

https://yle.fi/uutiset/3-9444586 Työura takana, eläke ja painajaiset edessä: “Tarpeettomuuden tunne voi aiheuttaa pahoja unia” 

3 kommenttia artikkeliin ”Eläkkeelle siirtyminen – yhden onni, toisen murhe

  1. Kati Vapaarinne

    Aivan ihanan kuuloista eläkeaikaa isäsi viettää ja lähestynyt eläkettä oikealla asenteella.
    Mielestäni myös pitäisi varata enemmän aikaa heidän sopeuttamiseen, jotka kokevat työn olevan koko elämä ja etenkin muuten yksinäisyyttä kokevat olisi hyvä mahdollistaa heidän halutessaan jatkaa työntekoaan.

    Otitko kuitenkaan huomioon, niitä jotka ovat tahtomattaan joutuneet sairauseläkkeelle, eivätkä ole päässeet nauttimaan terveistä eläkepäivistä? Osa sairastuu niin vakavasti, ettei enää näe omaa eläkepäivää, kun päivät ovat laskettu loppuun. Tämä tarinan minä olen saanut seurata vierestä. On toki viisautta suunnitella eläkettä, mutta en jättäisi sen varaan elämistä, vaan se on tässä ja nyt.

    1. Minja

      Hei, kiitos kommentista. Olen samaa mieltä siitä, että eläkkeelle jäävien sopeuttamiseen olisi hyvä varata aikaa jo hyvissä ajoin ennen eläkkeelle jäämistä. Se, kenen ja minkä tahon vastuulla tällainen ennakoiminen sitten olisi, onkin asia erikseen. Mielekästä tekemistä on hyvä löytää kun arki muuttuu toisenlaiseksi työnteon jäädessä pois. Piti työstään tai ei, se kuitenkin haukkaa ison osan päivästä ja jos se aika on tyhjänä ilman mielekästä tekemistä, riski esimerkiksi masennukseen kasvaa. Tulevassa postauksessani tulenkin esittämään erään vaihtoehdon mielekkäälle tekemiselle, nimittäin vapaaehtoistyön.

      Jätin hieman tarkoituksellakin mainitsematta sairauseläkkeen ja vakavan sairastumisen koska halusin keskittyä nimenomaan eläkeikään ja ikääntyneisiin. Valitettavasti omalle kohdallenikin on osunut kertomasi tapaus. Oma äitini ei ehtinyt eläkepäivistä nauttia sairastuttuaan parantumattomaan syöpään 50-vuotiaana. Hän ehti juuri ja juuri nähdä 54-vuotispäivänsä.

      Näin ollen, kuten jo alunperin postauksessani totesin: Nautitaan elämästä! Suunnitellaan elämää pitemmällekin tulevaisuuteen, varaudutaan parhaamme mukaan, mutta eletään tätä päivää!

      1. Kati Vapaarinne

        Ikävä kuulla, että olet kokenut vastaavaa. Täällä on varmasti muutkin nähneet vierestä kaikanlaisia kohtaloita. Ehkä juuri sen takia meidän kannattaakin ylläpitää positiivista toivoa ylläpitävää kauaskatsomista, sillä joku meistä ehkä pääsee nauttimaan onnellisista eläkepäivistä. Elämän suunnittelu tuo turvaa ja asettaa tavoiteitta, joita kohti on mukava haaveilla. Unelmista tuskin on haittaa, vaikka ne eivät toteutuisikaan, mutta eikös hyvin suunniteltu ole jo puoliksi tehty.

Vastaa