Vanhuus ei tule yksin?

Iso osa meistä on joskus sivunnut ajatuksissaan vanhuutta ja tulevia eläkepäiviä. Helposti saatamme nähdä itsemme puuhastelemassa kaikessa rauhassa arkiaskareita ja nauttivan elämästämme harrastusten ja matkustelun parissa. Rinnallamme on rakas puoliso, omaisia ja läheisiä ystäviä. Totuus on valitettavan usein jotain muuta.

Erilaisten tutkimusten mukaan suomalaisista vanhuksista itsensä tuntee yksinäiseksi jopa kolmasosa, osa tutkimuksista päätyy 10% ja kaikkea siltä väliltä, riippuen tutkimuksen luonteesta. Yksinäisyyttä on vaikea määritellä koska se on subjektiivinen kokemus. Joka tapauksessa määrä on iso ja aiheuttaa yksilötasolla pahoinvointia. Ikäihmisten yksinäisyyteen liittyy usein jokin elämäntapahtuma tai muutos kuten muutto, puolison menetys, avioero, oma tai puolison sairaus tai eläkkeelle jääminen. Sosiaaliset verkostot saattavat pienentyä ikääntyvien ystävien kuollessa. Pandemia-ajan rajoitukset ovat vaikeuttaneet vanhusten sosiaalista kanssakäymistä. Yksinäisyys koetaan yleensä epämiellyttävänä olotilana. Täytyy kuitenkin muistaa että siinä missä yksi on tyytyväinen ollessaan yksin, voi toinen tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka hänellä olisi ihmisiä ympärillään. Ikäihmisten palvelutaloissa koettu yksinäisyys on valitettavan yleistä.

Kuva:Pixabay

Vaikka yksinäisyys ei olekaan sairaus, pitkittyessään yksinäisyyden kokemus voi aiheuttaa mm. masennusta, arvottomuuden kokemista, päihdeongelmia, unettomuutta, muistiongelmia ja jopa elämänilo ja -halu voi hiipua. Usko tulevaisuuteen voi horjua. Yksinäisyys voi syrjäyttää vanhuksen ja seuraan hakeutuminen vaikeutuu entisestään. Vaikka lähes joka paikkakunnalla on järjestetty vanhuksille erilaisia aktiviteetteja ja kokoontumispaikkoja, jäävät syrjäytyneet helposti palveluiden ulkopuolelle. Syrjäytyneille vanhuksille suunnattua etsivää ja löytävää vanhustyötä järjestetään monella paikkakunnalla.

Yksinäisyys voi olla henkilön persoonallisuudenpiirre ja voi jopa periytyä paitsi geneettisesti, myös opittuina toimintamalleina. Toimintamalleja voi kuitenkin muuttaa ja me kaikki voimme osaltamme olla lievittämässä ikäihmisten yksinäisyyttä. Olisiko sinun lähipiirissäsi vanhusta joka kaipaisi toisinaan juttuseuraa tai että joku lähtisi hänen kanssaan vaikkapa teatteriin? Jos oma aikasi ei riitä, monet tahot järjestävät erilaista toimintaa ikäihmisille.

Jos kaipaat aiheesta lisää tietoa, voit vierailla esimerkiksi https://www.elakeliitto.fi/ . Vanhuksille suunnattua toimintaa kannattaa kysellä oman kunnan tai kaupungin taholta. Myös https://setlementti.fi/ ja https://www.sininauhaliitto.fi/  järjestävät toimintaa samoin kuin lukuisat yksityiset yritykset.

2 kommenttia artikkeliin ”Vanhuus ei tule yksin?

  1. Noora Vuorelainen

    Kiitos tekstistä!
    Yksinäisyys on koskettava asia, ja etenkin vanhusten yksinäisyys tuntuu erityisen surulliselta. Vanhat ihmiset saatetaan nähdä vaivana ja omia isovanhempia tai vanhempia käydään katsomassa lähinnä velvollisuudentunnosta. Monet ehkä perustavat perheen sillä(kin) ajatuksella, ettei sitten vanhana tarvitsisi olla yksin ilman huolenpitoa. Huolenpitoa voi saada hoivakodista, mutta ei ole mitenkään sanottua että kukaan omainen välttämättä kävisi katsomassa siellä asuvaa vanhusta. Työskentelin keväällä opintojen ohella viriketyöntekijänä muistisairaiden hoivakodissa ja työ tuntui erityisen merkitykselliseltä sellaisten asukkaiden kohdalla, joilla ei juurikaan käynyt vieraita. Hoitajat ovat kokoajan kiireisempiä eivätkä aina voi käyttää työaikaansa seurusteluun, bingonpelaamiseen tai ulkoiluun. Oli hienoa, että ainakin tuossa paikassa tähän tehtävään palkattiin erikseen työntekijä.

    Entisessä asuinmaassani Puolassa oli melko tavallista, että perheen kotona asuu täysi-ikäistyneiden lasten lisäksi myös isovanhempi, mummo tai pappa, tai useampikin. Minusta tämä oli hyvin arvokas ja sydämellinen tapa, joka kertoo toki ehkä myös yhteiskunnan palveluista (tästä aiheesta minulla ei valitettavasti ole paljoa tietoa), mutta myös kulttuurista ja arvoista. Sairaan ihmisen hoito kotona vaatii tietysti erityisjärjestelyitä, mutta toivoisin että meilläkin vanhat ihmiset nähtäisiin arvokkaina ja otettaisiin mukaan perheen kanssakäymiseen. Suomessa suuri osa ihmisistä asuu yksin. Kuitenkin maassamme on myös valtavasti yksinäisyyttä. Toivoisin, että meidänkin kulttuurimme joskus muuttuisi yhteisöllisempään suuntaan, jolloin monen sukupolven yhdessä asuminen ei olisi niin poikkeuksellista. Uskon, että siinä vähentyisi sekä vanhuksen että nuoremman ikäpolven yksinäisyys.

  2. TinaL

    Kiitos, kun kirjoitit tärkeästä aiheesta.

    Yksinäisyys – niin musertavaa. Etenkin jos siihen on pakotettu tai se on jatkuvaa. Jos osa tai jopa kaikki ystävät ovat jo lähteneet tästä elämästä. Tai sitten ystäviä vielä olisi, mutta nyt koronan myötä ikäihmiset lähes pakotettiin eristäytymään. Tai sitten fyysiset vaivat ovat sen verran ikäviä, että liikkeelle lähteminen aktiviteetteihin on hankalaa – henkisesti tai fyysisesti.
    Välillä se pistää pohtimaan, kumpi on suurempi riski, eristäytymisen myötä tuleva yksinäisyys ja haitat mielenterveydelle ja sitä kautta myös kehollisille vaivoille, vai riski mahdolliseen sairastumiseen, josta voi parhaimmillaan selvitä pienin vaivoin tai (pahimmassa tapauksessa) menehtyä.

    Eristäytyminen myös vähentää liikkumista, kun pysytellään vain kotona. Sen myötä kunto voi heikentyä, lihasvoima vähentyä ja liikkeelle lähtemisen kynnys nousta. Monelle yksinäisyyttä arkipäivässään kokevalle korona-aika ei tuonut suuria muutoksia, mutta sitäkin suurempi osa joutui koronakaranteenin myötä kokea yksinäisyyden ikäviä tunteita ja tuntemuksia. Riittävätkö keinot ja henkiset voimavarat lähteä liikkeelle voittamaan yksinäisyyden ystävyydeksi?

    Muistan, kun yli kymmenisen vuotta sitten, metroasemilla ja televisiossakin taidettiin mainoskampanjassa kertoa ikäihmisten yksinäisyydestä ja nostaa teemaa esille. Onkin nyt mahtava kuulla, että myös vanhuksille on etsivätoimintaa. Kiinnostaisi tietää siitä enemmän. Mitä jos yksinäisyyttä kokeva ikäihminen käy vain hoitamassa pakolliset asioinnit kuten kaupassakäynnin ja muuten linnoittautuu kotiinsa. Löytääkö häntä kukaan, jos ei joku hänestä vinkkaa?

Vastaa