Kun valo vähenee…

Ihmisen ensisijainen valonlähde on aina ollut aurinko. Aurinko ohjaa vuorokausirytmiämme; valoisaan aikaan yhteiskunta on aktiivisimmillaan ja vuorokauden pimeä aika (yleistettynä) käytetään hiljentymiseen ja lepäämiseen.  

Kuten kaikki tiedämme, maapallo kiertää aurinkoa ja maapallon asento on hieman kallellaan kiertorataansa nähden ja niin edelleen. Näihin emme paneudu tässä tekstissä enempää, koska faktat eivät välttämättä ole kunnossa. Joka tapauksessa, tästä kierrosta johtuen vuodenajat maapallolla vaihtelevat ja samoin päivien pituudet sekä valon määrä muuttuvat. 

Valo heijastuu lähteestään, esimerkiksi auringosta, ihmisen silmän verkkokalvolle ja siitä eteenpäin aivoihin. Aivoissa tapahtuu välittömästi virkistävä vaikutus, eli ihmisen vireystaso nousee heti. Valo ja sen määrä säätelee myös jo edellä mainittua vuorokausirytmiämme ja niin kutsuttua sisäistä kelloamme. Sisäinen kellomme voi alkaa jätättämään, kun aamut ovat pimeitä eikä aivomme saa viestiä valoisuudesta ja sitä myöten virkisty. Tämä voi aiheuttaa masennukselle tyypillisiä oireita kuten esimerkiksi väsymystä, ärtyneisyyttä ja mielialan alentumista. 
 

Kaamos kaamos kaamos… 

Kaamosmasennuksesta puhutaan, kun masennustila esiintyy aina samaan pimeään vuodenaikaan eli syksyllä/talvella ja oireet helpottavat keväällä valon määrän lisääntyessä. Kaamosmasennuksen oireet ovat yleensä voimakkaimmillaan marraskuusta tammikuuhun. Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % ihmisistä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Tätä talvikuukausina ilmenevää lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi. Kaamosrasituksen yleisiä oireita ovat muun muassa makeannälkä, lihominen ja lisääntynyt unen tarve.
Kuulostaako tutulta? 

Kaamosmasennusta/-rasitusta/-väsymystä voi pyrkiä itse hoitamaan ja ennaltaehkäisemään esimerkiksi valohoidolla. Kirkasvalolampun voi hankkia kotiin tai vaikkapa työpaikalle! Valohoidossa ihminen on kirkasvalolampun tuottamassa valossa 30-60 minuuttia päivässä, mielellään aamulla tai aamupäivällä.  
Oireita voi myös hoitaa ja helpottaa liikunnalla. Reipas kävelylenkki talviaamun auringossa voi piristää kummasti. Jos siis se aurinko paistaa…

Valoisaa syksyä toivotellen:
JenniHoo

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/taltuta-kaamosmasennus-valolla/

https://www.duodecimlehti.fi/duo97925

Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!

3 ajatusta aiheesta “Kun valo vähenee…”

  1. Kiireessä ja rutiinin keskellä unohdat valon merkityksen, ja sen kuinka suuri rooli meidän hyvinvoinnissa sillä on.

    Kiitos tästä blogikirjoituksesta! Se herätti erilaisia ajatuksia ja muistutti siitä, kuinka tärkeätä on kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. Jopa pienillä yksityiskohdilla voi olla suuri vaikutus meidän hyvinvointiin. Nostit hyviä pointteja esiin, joita itse tulen mielelläni käyttämään :).

  2. Kaamosrasitus, minulle ihan uusi termi. Samalla sainkin merkityksen tälle ololleni, joka minut viimeksi eilen töistä lähtiessäni valtasi. Ulkona jo pimeää neljän jälkeen ja tuntuu että tämä päivä oli tässä, ja tulevat päivät…
    Toimintaykyni säilyy, mutta alenee huomattavasti ja on pakotetattava itsensä toimimaan. Ei huvita lenkkeily, ei huvita kuntosali ei huvita muuta kuin kuunnella podcasteja sohvannurkassa ja pelata CandyCrushia puhelimella. Jep, luit oikein, taannun teinieni tasolle…. Paitsi he taitavat tehdä puhelimillaan myös kouluhommia ja pitävät yhteyttä kavereihin.

    En kehtaa puhua masennuksesta, koska siitä ei ole itsellä kokemusta, mutta rasituksesta voin minäkin sanoa tietäväni jotain. Ja kaamosrasitus, ah, tämän ja tulevien syksyjen omaa oloani helpottava selvennys latteampaan mielenvireyteen… Kunnes valkea lumi peittää maan ja maailma taas kirkastuu!

  3. Kaamosrasitus on itselle myös aivan uusi termi, mutta sehän kuulostaa hyvin tutulta. Olen muutama vuosi sitten ostanut itselleni heräämisvalon, jota ilman en voisi kuvitella herääväni kaamoksen aikana aamu kahdeksan luennolle.. en edes siihen aamu kymmenen luennolle 😀 Heräämisvalo tuntui aluksi todella naurettavalta idealta. Eräs entinen työkaverini oli kuitenkin ostanut sellaisen, ja sain häneltä lainaan sen kokeilumielessä muutamaksi päiväksi. Muutaman päivän jälkeen menin samantein ostamaan itsellenikin sellaisen, koska en voinut kuvitella aamuja ilman sitä. Eräs toinen työkaverini kuvaili kirkasvalolamppua sanoilla “minä tulen aina aluksi ihan super vihaiseksi kun se on päällä aamuisin, en kestä sitä miten kirkas, iloinen ja pirteä se on” Tästä syystä päädyin kirkasvalolampun sijasta heräämisvaloon myöskin. Suosittelen sitä ihan kaikille, varsinkin niille aamu unisille ihmisille joilla kellojen siirtäminen vaikeuttaa entisestään heräämistä. Paras ostos ikinä.

    Kaamos etelässä tuntuu myös ihan lasten leikiltä pohjoisen pitkään pimeään kauteen, kun aurinko ei vaan nouse. Mutta silti vaikka pohjoisesta kotoisin olenkin, en ole ikinä tottunut siihen muutaman kuukauden ikuisuudelta tuntuvaan pimeyteen, enkä edes tähän etelän valottomuuteen.

    Eräät toiset työkaverini myös totesivat, että heille ei tule kaamosmasennusta, vaan masentuvat keväällä liiallisen valon äkilliseen nousuun. Se oli minulle uutta, mutta ilmeisesti ihan yleistä on myös kevätmasennus.

Kommentoi