YLE esitteli Melkein tavallista arkea – artikkelissaan 7.11.2020 elinkautista vankeutta suorittavan ”Mikon” arkea. Mikko suorittaa tuomiotaan sähköisellä valvonnalla toteutetussa vapauttamisyksikössä. Siellä hänen arkirutiininsa ovat tarkkaan määriteltyjä ja liikkumista valvotaan paikannuslaitteilla. Toisaalta kyseinen vankeusmuoto mahdollistaa Mikolle monia siviilistä tuttuja asioita, kuten opiskelun, harrastukset, jne. Mikko opiskeleekin itselleen hierojan ammattia sekä harrastaa aktiivisesti liikuntaa. Hän vastaa esimerkiksi ruoka- ja vaatehuollostaan itsenäisesti saaden siihen ruokarahaa ja toimintarahaa. Esimerkiksi vaatehankintoihin hän voi hakea toimeentulotukea ja myös sukulaiset sekä perheenjäsenet toimivat taloudellisesti hänen tukenaan.
Käytännössä hänen arkensa on jutun otsikon mukaista eli melkein tavallista. Vankeustuomiosta muistuttavat kuitenkin nilkkapanta, tarkoin säädellyt liikkumisrajoitukset, päihteiden käyttökielto ja uhka suljettuun vankilaan joutumisesta, mikäli sääntöjä rikkoo.
Hätäisesti ajateltuna voisi tulla mieleen, että onko tällainen rangaistusmuoto enää oikein edes rangaistus. Etenkin kun puhutaan niinkin suurista rikkeistä, joista tuomioksi on tullut elinkautinen. Tälläkin asialla on monta puolta.
Ensinäkin rangaistusmuotona tämän kaltainen on yhteiskunnallemme edullisempi, kuin perinteinen suljettu laitos. Puhtaasti tuomio ajan kustannusten lisäksi he todennäköisesti kuormittavat sosiaalipalveluita vähemmän tuomionsa jälkeenkin.
Pitää myös muistaa, että tällä tavalla vankeustuomiotaan ”pääsee” suorittamaan ainoastaan harvat ja tarkoin valikoidut vangit. Yksi tärkeimmistä kriteereistä onkin se, että nämä vangit nähdään sellaisina, jotka voidaan sopeuttaa yhteiskuntaan ja joiden rikosten uusimisriskiä pidetään alhaisena. Heitä siis pyritään koko tuomion ajan valmistamaan sen jälkeiseen elämään, johon ei varmasti voisi paremmin opastaa kuin antamalla heille mahdollisuuden elää mahdollisimman normaalia arkea. Tiukasti valvotut rajoitukset arkirutiinien suhteen kuitenkin samalla opettavat heitä säännölliseen elämänrytmiin, joka varmasti monilla on ollut hukassa aiemmassa elämässä.
Mikä muuttuu, kun tuomio päättyy?
Ei paljoakaan. Karkeasti nilkkapanta irrotetaan, muutto omaan asuntoon ja vastuu arkirutiinien ylläpitämisestä siirtyykin henkilölle itselleen. Jos tätä tilannetta verrataan suljetussa laitoksessa tuomionsa suorittaneeseen vankiin, on tilanne uuden rikoksettoman elämän aloittamiseksi varmasti aivan erilainen.
Miksei tätä käytetä laajemminkin?
Artikkelin mukaan tällaiselle rangaistusmuodolle on käytössä ainoastaan 34 paikkaa. Vertailun vuoksi Suomessa oli vuonna 2018 195 elinkautista suorittavaa vankia Rikosseuraamuslaitoksen tilastojen mukaan. Edelleenkin siis suurin osa tuomioista suoritetaan perinteisimmillä rangaistusmuodoilla.
Haasteena tässä rangaistusmuodossa on varmasti se, että siihen tulee valikoida tarkoin kriteerein. Kaikille tämä rangaistusmuoto tuskin sopii. Uskon kuitenkin, että käytännön kokemusten kautta tällaisen kuntouttavamman ideologian rangaistusmuodon käyttöä voitaisiin laajentaa ja sitä kautta mahdollistaa yhä useammalle elämässään virheitä tehneille ihmisille uusi mahdollisuus.
Miten sinä näet tällaisen rangaistusmuodon ja sen tarkoitusperät?
Lähteet:
Jäntti M. 2020. Melkein tavallista arkea. YLE: https://yle.fi/uutiset/3-11627930
Rikosseuraamuslaitos 2019. Tilastot – Vangit. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/rikosseuraamuslaitos/tilastot/vangit.html
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Heippa,
Todella mielenkiintoinen aihe! Täytyypä käydä lukemassa tuo artikkeli.
Mielestäni tälläinen rangaistusmuoto on todella hyvä etenkin, kun tähän valittavat vangit valitaan tarkasti. Erilaisia rikoksia tapahtuu hyvin erilaisissa olosuhteissa ja syitä niihin on varmasti monia. Jotkut ihmiset saattavat esimerkikis tehdä rikoksia hoitamattomasta sairaudestaan johtuen ja oikeanlaisella hoidolla rikoksen tekemisen riski voi olla hyvinkin pieni. Se mitä me luemme lehdistä näistä rikoksista, ei varmastikaan aina avaa koko kuvaa tapahtumista. En missään nimessä puolusta tai kannata rikoksien tekemistä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että vankien kuntouttaminen ja vankeuden jälkeiseen elämään valmentaminen palvelee koko yhteiskuntaa.
Ja vaikka puhutaan elinkautisvangeista, niin Suomessahan elinkautista rangaistusta suoritetaan tilastojen mukaan keskimäärin 14,6 vuotta. Joten, miksei ne vangit joilla potentiaalia löytyy, voisi hyödyntää rangaistusaikaansa elämänsä uudelleen rakentamiseen valvotussa ympäristössä.
Moikka,
Kannattaa ehdottomasti tutustua tuohon artikkeliin, koska se oli itsellenikin melko silmiä avaava! Ensimmäinen reaktio nimittäin minulla (kuten varmasti monilla muillakin) oli että miten näin “helppo” rangaistusmuoto voi olla mahdollinen. Artikkeli kuitenkin pisti miettimään tuota asiaa tarkemmin. Monilla vankeuteen on nimittäin johtanut elämäntapa, jossa rutiinit ovat puuttuneet ja tämä muotohan tarjoaa mitä parhaimman tavan elää rutiinien mukaan ja sellaista elämäntapaa, joka on helppo viedä käytäntöön myös tulevaisuudessa kun vapautuu.
On tosiaan totta, että syyt tekoihin voivat olla moninaisia ja siksi on turha ajatella kaikkia rikoksentekijöitä ainoastaan yhtenä massana. Jokainen heistä on yksilö siinä missä kaikki muutkin ja ansaitsee tulla kohdatuksi sen mukaisesti. Hieno pointti sinulta!
Tämän rangaistusmuodon kohdalla vankeja arvioivalla työntekijällä on kyllä poikkeuksellisen suuri vastuu. Jos tuonne ohjautuu oikean tyyppisiä vankeja voivat tulokset olla loistavia. Jos taas kyseiseen rangaistusmuotoon ohjautuu sitä väärin käyttäviä, romuttaa se luultavasti koko muodon ennen pitkää.