Olemme syksyn ajan juosseet nuorimman lapseni kanssa neuropsykologilla testeissä. Lapsellani on ollut ensimmäisestä luokasta lähtien haasteita matematiikan oppimisessa, ja hän on aina ollut äärimmäisen ujo. Matematiikan haasteet eivät sinänsä tulleet yllätyksenä. Eipä tuo ole ollut minullekaan ala-asteella helppoa ja toinenkin lapseni on kärsinyt samankaltaisista hankaluuksista matematiikan oppimisessa. Nuorimman lapsen kohdalla nepsytestejä edelsi koulupsykologin testit, joilla yritettiin selvittää haasteiden syytä. Koulupsykologi tiedusteli halukkuuttamme tutkia asiaa tarkemmin ja saimme lähetteen neuropsykologille. Kahdeksan kuukautta tätä aikaa odoteltiin ja siinä ajassa ehti hyvin pohtia mahdollisen diagnoosin hyötyjä ja haittoja.
Tavallaanhan on todella hyvä, että ihmisellä itsellään on käsitys, mistä mahdolliset haasteet koulussa ja muussa elämässä johtuvat. Mutta voiko diagnoosi myös leimata ja aiheuttaa erityiskohtelua negatiivisessa mielessä? Muun muassa näitä kysymyksiä pyörittelin päässäni, mihinkään lopputulokseen kuitenkaan koskaan pääsemättä.
Tutkimuksesta selviää, että rikosseuraamusasiakkaista lähes 85 %:lla on jokin elämänaikainen päihdehäiriö ja jokin mielenterveyden häiriö on todettu elämän aikana lähes 95 %:lla rikosseuraamuksissa olevilla.
Tuuliajossa-blogissa Unna ja Marie ovat lähiaikoina käsitelleet nuorten päihteidenkäyttöä ja syrjäytymistä. Joukamaa (2010) on tutkinut rikosseuraamuksissa olevien terveyttä, työkykyä ja hoidontarvetta. Tutkimuksesta selviää, että rikosseuraamusasiakkaista lähes 85 %:lla on jokin elämänaikainen päihdehäiriö ja jokin mielenterveyden häiriö on todettu elämän aikana lähes 95 %:lla rikosseuraamuksissa olevilla. Ja miten tämä liittyy lapseni nepsytesteihin, mietit varmaan nyt.
Kriminologian ja rikosseuraamusalan tutkimuspäivien esityksessään Sanna Kara (2018) toteaa, että neurokirjon henkilöitä on enemmän rikostaustaisissa kuin muussa väestössä. Autismikirjo ei suoranaisesti ole riski rikolliseen käyttäytymiseen, sitä vastoin myöhäinen diagnosointi ja autismikirjoon liittyvät psykiatriset sairaudet nostavat riskiä. ADHD-piirteillä puolestaan on suoranaisempia yhteyksiä rikollisuuteen.
Koska ADHD-piirteisiin kuuluu impulsiivinen käytös, voi se osaltaan selittää ADHD:n suurta esiintyvyyttä rikostaustaisilla. Kieltämättä tämmöiset tutkimustulokset pistävät miettimään, kuinka paljon rikoksia, syrjäytymistä ja päihteiden väärinkäyttöä voitaisiin estää varhaisella puuttumisella. Tuskin se tietenkään kokonaan koko maailman epäkohtia poistaisi, mutta uskallan väittää, että jonkinlaisia vaikutuksia ajoissa saadulla diagnoosilla voisi olla.
Neuropsykiatrisen diagnoosin omaavilla henkilöillä on muita enemmän mielenterveyden haasteita (Ghaziuddin ym. 1998, Partasen 2010 mukaan, 21). ADHD:n tavallisimpia rinnakkaisdiagnooseja on muun muassa masennus, ahdistus, univaikeudet, pakkoajatukset ja -toiminnot sekä tarkkaavuuden vaikeudet. Varhaisnuoruudessa koettu masennus ennakoi päihteidenkäyttöä (Sihvola, Marttunen & Kaprio 2010). Myös ADHD lisää päihdehäiriön riskiä aikuisiässä (Marttunen & von der Pahlen 2013). On mahdollista, että hoitamattomat neurokirjon henkilöt helpommin lääkitsevät itseään päihteillä. Päihteiden käyttö aiheuttaa masennusta ja masennus lisää päihteidenkäyttöä.
Jos voin nepsytestauksella ehkäistä oman lapseni ahdistumista, masentumista tai päihdeongelmaa, niin ehkä se on ihan hyvä juttu kuitenkin. Jospa koulumaailmassa nykypäivänä lapsi saisikin enemmän ymmärrystä leimaamisen sijaan. Nuorimmaiseni testien kohdalla oli tässä hetkessä kuitenkin pakko todeta, että niitä ei ole nyt oikea aika suorittaa. Testitilanteet olivat hänelle liikaa ja aiheuttivat ajoittain täydellisen lukkiutumisen. Katsellaan sitten vuoden – parin päästä uudelleen. Ilmeisesti universumi tarjosi minulle lisäaikaa hyötyjen ja haittojen pohtimiseen. 😉
Lähteet
Joukamaa, M. & työryhmä 2010. Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 13.10.2022. https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-risenjulkaisusarja/6AqMACEr8/RISE_1_2010_Rikosseuraamusasiakkaiden_terveys_tyokyky_ja_hoidontarve.pdf
Kara, S. 2018. Autismikirjon ja ADHD:n esiintyvyys rikostaustaisissa. Oikeusturva ja kuntoutus kuntoon -hanke. Viitattu 13.10.2022. https://www.rskk.fi/material/attachments/rskk/rskktiedostot/kriminologianjarisealantutkimuspaivatmateriaalit/GgzSWThk7/Sanna_Kara.pdf
Marttunen, M. & von der Pahlen, B. 2013. Päihdehäiriöiden kehittymistä voidaan ehkäistä. Duodecim. Viitattu 13.10.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo11263
Partanen, K. 2010. Voimaa autismin kirjon kuntoutukseen. Helsinki: Autismisäätiö.
Sihvola, E., Marttunen, M. & Kaprio, J. 2010. Masennus ennakoi nuoren päihdeongelmaa. Duodecim. Viitattu 13.10.2022. https://www.duodecimlehti.fi/duo98839
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!