On aika monipuolistaa Kelan terapiakattausta

Kuva: 123RF

’’Vahvuus ei herätä hellyyttä eikä myötätuntoa. Vahvuutta kunnioitetaan, pelätään ja kenties kadehditaan, mutta sitä ei rakasteta. Heikkoutta sen sijaan on helppo rakastaa. Jokainen tunnistaa toisen heikkoudessa oman heikkoutensa. Heikkous on niin inhimillistä.’’ – Tommy Hellsten (2019, 133)

On siunaus syntyä moderniin Suomeen, jossa mielenterveyden haasteet ovat askel askeleelta yhä vähemmän tabu ikäpolvien edetessä. Ei olisi kuitenkaan pahitteeksi pistää isompaa vaihdetta silmään, ja päivittää suomalainen terapiatyöskentely 2000-luvulle myös Kansaneläkelaitoksen tarjoamien terapioiden osalta – Kattaus on kovin yksipuolinen jos mielii saada taloudellista tukea toipumiseensa.

Mielenterveyden haasteet kuormittavat ja uuvuttavat, mutta ne selvästi myös kiinnostavat ihmistä lajina. Meillä ei olisi näin laajaa määrää erilaisia terapiamuotoja ja mindfullness-harjoituksia, jos niin moni ihminen ei kohtaisi jonkinlaista järkkymistä mielensä terveydessä ainakin jossain vaiheessa elämäänsä, ja yhtä moni olisi modernin psykiatrian ja psykologisten tutkimusten aikana pyrkinyt kehittämään näihin ratkaisuja. Jotkin mielenterveyden haasteet vaativat lääkityksellistä hoitoa puhtaasti hormonaalisista syistä, mutta lääkkeiden lisäksi monia haasteita käsitellään mitä luovemmilla ja kekseliäämmillä työskentelytavoilla.

Tähän mennessä suomalainen suhtautuminen luoviin työkaluihin on usein tuntunut olevan sen mahdollisuuksia vähättelevä. Kansaneläkelaitos ei vielä tänäkään päivänä korvaa esimerkiksi psykodraamaa kuntoutuspsykoterapiana, muualla maailmalla se on ollut jo pitkään suhteellisen yleinen psykoterapian muoto. Esimerkiksi peilitekniikka on allekirjoittaneen mielestä mahtava muoto psykodraamassa ja esimerkki työskentelystä joka ei meillä pohjolassa pääse arvoonsa. Siinä missä pieni lapsi peilaa äitiään ja ottaa sitä kautta ensimmäisiä askeliaan itsensä tunnistamisen ja itseensä tutustumisen tiellä ihmisenä, on alun perin J. L. Morenon kehittämässä psykodraamassa vastaavanlaisia terapeuttisia työkaluja, jossa työskentelyn niin kutsuttu ’’päähenkilö’’ pääsee näkemään omia kokemuksiaan sivustaseuraajan silmin turvallisen etäisyyden päästä apuhenkilöiden roolittamisen avulla (Aitolehti 2008, 68-70). Mielestäni kaikki tällainen luova terapeuttinen työskentely on tervetullutta, kuulostaa uskomattoman kiehtovalta terapiamuodolta käsitellä vaikkapa menneisyyden traumaattista kokemusta nähden itse tilanteensa vierestä tarkkaillen. Mutta kertoo jotain Suomesta etteivät vastaavat metodit saa osakseen samanlaista suosiota täällä kuin muualla.

Kuva: 123RF

Siinä missä Morenon psykodraama ei ole tunnistettu psykoterapiamuodoksi kelan kriteereillä, ei tunnistusta ole saanut Viktor E. Franklin kehittämä ja elämäntarkoitusta etsivä logoterapiakaan. Tuntuu siltä kuin me emme olisi ottaneet tänne aikanaan keski Euroopassa tapahtuneelta psykologian kulta-ajalta muuta kuin jöröön suomalaiseen kulttuuriin sopivat Freudin opit psykoanalyysin muodossa, ei tarvitse edes silmiin katsoa!

En tällä kirjoituksella tietenkään tarkoita, etteikö Suomessakin olisi mahdollista liittyä psykodraamaryhmään tai lähteä logoterapiaan. Lähinnä ihmettelen sitä, miksi kelan kattaus on niin pieni. Voisi veikata että sillä säästäisi pitkän pennin tulevaisuudessa, jos kelan kuntoutuspsykoterapiaa saisi siinä muodossa kuin asiakas itse kokisi hänelle sopivaksi. Terapia ei ole ilmaista, ja niin kuin toin esille muutama viikko sitten huono-osaisuutta pohtivassa kirjoituksessani, rahan ei pitäisi olla päättävä tekijä siinä kuka terapiaa saa ja kuka ei. Tämän hetkinen järjestely sulkee ovet psykodraaman maailmasta monelta nenän edestä.

Lähteet

Painetut

Aitolehti, S., Silvola, K. (toim.) Suhteiden näyttämöt – Näkökulmia psykodraamaan. 2008. Helsinki: Duodecim.

Hellsten, T. 2019. Elämän paradoksit – Saat sen mistä luovut. 4. painos. Helsinki: Kirjapaja.

Sähköiset

Menettelyohjeita terapeuteille Kelan kuntoutuspsykoterapian toteuttamiseen liittyen 5/2021. 2021. Kansaneläkelaitos. https://www.kela.fi/documents/10180/3546110/menettelyohjeita+terapeuteille+1_2017.pdf/c613efd6-de19-4fa8-9426-3d7c1d0f7ac4

5 ajatusta aiheesta “On aika monipuolistaa Kelan terapiakattausta”

  1. Mio, hyvä kirjoitus aiheesta kuinka Kelan terapia voi olla kiinni rahasta ja Kelan kriteereistä. Vaikka ihminen tarvitsisi terapiaa, hän ei sitä välttämättä saa jos kriteerit eivät täyty. Asia on mielestäni äkillistä korjausta vaativa.

    Paulina

  2. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Olen ollut samaa mieltä siitä, että kelan tarjoamien tukien osalta on haasteita, mutta olen nähnyt ongelmat enemmän byrokrattisena kankeutena ja pitkinä jonotusaikoina. Kirjoituksesi herättikin mielenkiintoni perehtymään eri terapiamuotoihin ja niiden mahdollisuuksiin!

    Egil

  3. Kiitos kirjoituksestasi. Olen itsekin pohtinut Kelakorvattavien terapioiden puutteellisuutta. Miksi maailman onnellisimmassa maassa ei ole parempaa terapiatarjontaa? Erilaiset psykoterapiamuodot ovat Kelakorvattavia, mutta tarjonnasta jää puuttumaan esimerkiksi luovat terapiamuodot, joihin kuitenkin koulutetaan Suomessa jatkuvasti uusia ammattilaisia. Luovien menetelmien hyvinvointivaikutuksia on tutkittu ja tutkitusti todistettu hyvinvointia edistäviksi. Mielenterveyttä ja hyvinvointia pitäisi mielestäni lähestyä ajattelemalla ihmistä kokonaisuutena, kokonaisvaltaisesti. Evoluutiopsykologi Markus J. Rantala toteaa, että psykiatriassa masennus on nähty yksinomaan aivokemiallisena häiriönä, jonka lääkkeet korjaavat. Psykologia taas ajattelee, että masennus johtuu mielensisäisistä ristiriidoista. Evoluutiopsykologisessa lähestymistavassa pyritään hoitamaan koko kehoa mielen ja aivojen lisäksi. Olisi tärkeää päästä hoitamaan syitä, eikä vain pelkkiä oireita. Haaveilen sellaisesta Suomesta, jossa pääsisi pian Kelakorvattaan laadukkaaseen mielenterveyskuntoutukseen hoitolassa, jossa huolehdittaisiin terveellisestä ruokavaliosta, sosiaalisesta elämästä, riittävästä unesta ja liikuttaisiin paljon luonnossa. Uskon, että myös maksuton psykoterapiakoulutus toisi uusia raikkaita tuulia Kelan kattaukseen ja koko systeemiin. Onneksi kuitenkin psykoterapiassakin on joitakin kehoa ja ihmistä kokonaisvaltaisemmin huomioivia terapiamuotoja. Myös hahmoterapia on kiinnostava luova ja kokemuksellinen terapiamuoto, jota saa kelakorvattavana. Siinä otetaan juuri kehollista ilmaisua ja kokemuksellisuutta mukaan prosessiin.

  4. Kiinnostava keskustelunavaus ja olisikin mielenkiintoista kuulla minkä tyyppisiä muita terapiamuotoja erityisesti luovalta puolelta löytyisi! On mielenkiintoista pohtia parantaisiko terapian saatavuutta, jos myös muita kuin “perinteisiä” terapiamuotoja olisi valikoimassa.

    Toinen mielestäni tärkeä kysymys on psykoterapeuttikoulutuksen maksullisuus. Mielenterveyspoolin mukaan noin kolmasosa Valviran rekisterissä olevista psykoterapeuteista on eläkeiässä ja suurin osa psykoterapeuteista tekee tätä työtä vain osa-aikaisesti. Psykoterapeutiksi opiskeleva maksaa opinnoistaan 20 000 – 60 000 euroa, mikä on käsittämätöntä. Psykoterapeuteille kuitenkin on kysyntää ja jonot terapiaan ovat pitkät.

    https://mielenterveyspooli.fi/maksuttoman-psykoterapeuttikoulutuksen-toteuttamissuunnitelma/

  5. Hei ja kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, koskien tärkeää ja ajankohtaista aihetta. On totta, ettei rahan tulisi olla määritelmä siitä, kuka saa terapiaa ja kuka ei. Terapian tulisi olla tasavertainen mahdollisuus kaikille sitä tarvitseville.
    -Juulia Komulainen

Kommentoi