Janita Westlin, 24, on Laureassa lastensuojeluun suuntautunut loppuvaiheen sosionomiopiskelija. Hänellä on alaan siinä mielessä erityinen suhde, että hän on itsekin taustaltaan huostaanotettu nuori. Teemme tänä syksynä Laurea Hyvinkään kampuksella projektia yhdessä Neljä Astetta Oy:n kanssa, joka on tuottanut lastensuojelun palveluja jo vuodesta 2005. Projektin yhteydessä pääsimme haastattelemaan Janitaa, jolla on itselläänkin käynnissä projekti Neljän Asteen kanssa.
Janitan mukaan monella muullakin alalla työskentelevällä on jonkinlainen henkilökohtainen suhde näihin asioihin. Silti alalle lähteminen niillä taustoilla ei ole mikään itsestäänselvyys. Janitakin tiesi haluavansa alalle vasta kun tiesi pystyvänsä niihin töihin. ”Sitten kun oli selvää, että on selvinnyt niistä omista asioista, koska ei voi tehdä sosiaalialan töitä, jos ei ole sinut niiden asioiden kanssa”.
Aikaisemmin Janita on ehtinyt olla esimerkiksi baarimestarina yökerhoissa jokusen vuoden. Hän on opiskellut myös koulunkäynninohjaajaksi ja teki niitä töitä neljä vuotta. Juuri näinä vuosina Janita huomasi pystyvänsä alalla työskentelemään ja päätti sitten lähteä opiskelemaan sosionomiksi.
Opiskelijaksi Laureaan
Opiskelupaikkaa pohdittaessa Janitalla sattui olemaan työkaverina Laurean lehtori, joka sanoi Lohjan Laureassa olevan niin hyvä yhteishenki, että sinne kannattaa hakea! Janita oli harkinnut Laureaa jo aiemmin, sillä ainakin hänelle se oli näkynyt somessa enemmän kuin muut vaihtoehdot ja vaikuttanut aktiiviselta siellä. Tiedon löytäminen Laureasta ja sen koulutuksista ja niihin liittyvistä asioista tuntui helpolta. Vähän Janita katsoi myös sitä, mihin on vaikeampaa päästä. ”Laurea on siellä aika korkealla kuitenkin”. Sitten Lohjan Laureassa oli alkamassa sellainen monimuotototeutus, jossa koulupäivät olivat perjantai ja lauantai. Tämän Janita pystyi vielä sovittamaan yhteen työn kanssa, kun koulua sai käydä myös viikonloppuna!
Opinnot palvelevat Janitan mielestä myös tulevaisuutta. Työllistymisprosentti Laureasta valmistuneilla on todella korkea. (Laureasta valmistuneista 96,4 % työllistyy vuoden sisällä valmistumisesta (Opetushallitus, 2019)). Janita itsekin on jo opiskelujen aikana siirtynyt lastensuojelutöihin ja hänellä on tätä nykyä vakityö kolmivuorotyössä kiireellisessä lastensuojeluyksikössä.
Hyvänä asiana on opinnoista jäänyt mieleen erityisesti erilaiset yhteistyöt alan toimijoiden kanssa. Yrityksistä on tultu pitämään luentoja tai esittelyjä, mikä on tuonut paljon. Myös töitä etsiessä kiinnostus herää herkemmin niiden yritysten kohdalla, joista on kuullut aikaisemmin ja tietää, mitä niissä tehdään.
Neljä Astetta -yhteistyökumppanin projektissa
Myös Neljästä Asteesta Janita kuuli ensi kerran lastensuojelun luennolla, jossa yritys oli esittäytymässä. Tästä jonkin ajan kuluttua hänelle tuli mahdollisuus osallistua perhetyön projektiin, jossa Neljä Astetta oli yhteistyökumppanina. Tässäkin tapauksessa mukaan lähteminen oli helpompaa, kun yrityksen ajatusmaailma ja tapa tehdä työtä oli tiedossa. ”Sosiaalialalla työtä tehdään ihmisten kautta. Toiset tekevät tällä tavalla ja toiset tuolla tavalla ja jokaisen pitää vähän hakeutua sinne, minkä kokee omakseen”.
Kyseinen projekti ei ollut pienimmästä päästä, mitä Laurean projekteihin tulee. Siinä sitouduttiin vuodeksi oikeaan asiakastyöhön työskentelemään tukihenkilönä nuorille. Tämä on juuri sitä, mitä sosionomi voi työkseenkin tehdä, eli projektissa saa työstä varmasti tarkan kuvan.
Yhteistyö Neljän Asteen kanssa on sujunut Janitan mielestä hyvin. Hän on pitänyt erityisesti siitä, että heiltä päin pidetään aktiivisesti yhteyttä ja kysellään kuulumisia. Työ on kuitenkin hyvin yksinäistä, varsinkin jos ei itse viitsi jokaisen pikku asian vuoksi häiritä. On ollut hienoa, että suhde esihenkilöön toimii. Yrityksenä Neljän Asteen toiminnasta asiakkaisiin päin on ollut hyvää tietynlainen joustavuus. Esimerkiksi jos tulee sisään sosiaalihuoltolain asiakkaana, mutta siirtyy myöhemmin lastensuojelun asiakkaaksi, niin sama työntekijä voi jatkaa tämän kanssa, eikä häntä vain sysätä seuraavaan paikkaan. Mukavaa on ollut myös se, että Neljän Asteen piikkiin saa laittaa nuorten kanssa esimerkiksi syömiset ja elokuvissa käynnit. ”Kunhan ei hullutella, niin he ovat valmiita tukemaan myös rahallisesti, mikä on ollut tosi hienoa, sillä kaikki eivät tee niin”.
Tukihenkilönä lastensuojelussa
Lastensuojelutyöstä tärkeänä huomiona Janita pitää työn ja myös oman kokemuksen kautta sitä, että haasteet tai hankaluudet eivät tarkoita, että ihmiset olisivat jotenkin pahoja tai huonoja. Yleensä asiakkaan perheessä, ei siis pelkästään nuorella, on vain juuri nyt vaikeaa ja he tarvitsevat apua. Lastensuojelutyöntekijät sitten auttavat kannattelemaan heitä vaikeimpien aikojen yli, kunnes he jaksavat taas itse. ”Jos ketään ei autettaisi koskaan, niin hankaluuksista yli pääseminen olisi tosi haastavaa ja rahat menisivät jälkitöihin, mikä on vielä kalliimpaa kuin ennaltaehkäisevä työ. Jokainen tarvitsee joskus vähän apua”.
Lastensuojelu tarjoaa hienoja hetkiä. ”Eräs nuori, jolla on ollut aika tapahtumarikas vuosi, sanoi että hänestä tuntuu, että asiat on nyt paremmin kuin silloin kun ensin tavattiin. Ei ne vieläkään hyvin ole, mutta paremmin kuitenkin”. Vuosi on lyhyt aika, mutta kuitenkin tarpeeksi pitkä näkemään itsekin muutosta ja eteenpäin menemistä. On myös hyvä tietää ja ymmärtää se, että työntekijä itse ei yksin ole kaiken edistyksen takana. ”Tukihenkilönä nimen mukaisesti tuetaan niitä nykyisiä, jo olemassa olevia suhteita ja asioita, kuten koulua ja harrastuksia. Tukihenkilö ei ole mikään pelastaja sinänsä”.
Jos alalla jokin asia voisi olla hieman paremmin, niin se olisi ehkä julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö. Kun kunnalliselta puolelta hoidetaan lastensuojelun työt ostopalveluna, niin kommunikoinnissa heidän ja yritysten välillä voisi ehkä olla kehittämisen varaa. Tilanteeseen vaikuttaa toki myös kunnallisen puolen suuri työntekijävaihtuvuus ja isot asiakasmäärät per työntekijä.
Tukihenkilönä toimimisessa Janitaa on päässyt hieman jopa yllättämään se, kuinka kokonaisvaltainen tehtävä se on. Vaikka onkin tavallaan palkattu vain yhden nuoren tukihenkilöksi, niin mikään ongelma ei ikinä ole pelkästään yhden nuoren, vaan työssä ollaan koko perheen apuna monenlaisissa asioissa. Samaan aikaan pitää pystyä pitämään omat rajat ja kuitenkin myös antamaan hyvä kuva lastensuojelusta, sekä olemaan avuksi.
Janita ymmärtää myös niitä, joilla ei ole lastensuojelusta pelkästään ruusuinen kuva. Kiireellisessä lastensuojeluyksikössä näkee, kuinka sinne tuodaan välillä nuoria keskellä yötä poliisin saattelemina. Sen ymmärtää herättävän isoja tunteita, mikä voi joskus näyttäytyä tosi pahana. Kaikkea toimintaa ohjaa kuitenkin laki. ”Itse lastensuojelunuorena ajattelen, että lastensuojelu on todella hyvä asia. Se on pelastanut minut ja tiedän, että en välttämättä edes olisi täällä, jos ei lastensuojelu olisi tullut puuttumaan meidän elämään”. Janita ymmärtää kuitenkin, että jotkut kokevat toisten asioihin puuttumisen ikävän asiana, eikä ole varmasti helppoa myöntää tarvitsevansa apua näissä asioissa.
Lastensuojelusta kiinnostuneille sosionomiopiskelijoille Janita haluaa sanoa, että lähtekää ihmeessä kokeilemaan työtä! Nyt on niin kova työvoimapula, että töitä riittää kaikille. Se on henkisesti rankkaa työtä, koska sitä tehdään ihmisten elämien kanssa. Toisena puolena on kuitenkin se, kuinka palkitsevaa työtä se on ja kuinka paljon se antaa. ”Yksikin tyttö kysyi, että voinko kutsua sinua varaäidiksi tämän ajan, kun olen täällä ja olet vähän niin kuin varaäiti, kun olet minun oma ohjaaja. Ne ovat mielestäni isoja asioita”.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!