On varmasti monta tapaa olla hyvä johtaja. Oman työurani aikana minulla on ehtinyt olla jo monen monta esimiestä. Olen ollut onnekas, sillä jokaiselta esimieheltäni olen oppinut paljon. Parhaat esimiehet ovat olleet niitä, jotka ovat johtaneet ihmisiä, ei asioita.
Höyryjä on tyypillisesti päästelty työpaikan kahvihuoneessa jo pitkään, mutta vain vertaisten välillä. Insinöörikansan keskuudessa on nimittäin elänyt vahvana käsitys siitä, etteivät tunteet kuulu työpaikalle. Eivät ainakaan esimiehelle tai johtajille, jotka yhdistävät tunteet heikkouteen.
Onko eettisestä johtajuudesta puhuva toimitusjohtaja vain brändinrakentajan märkä päiväuni vai onko se osa nykypäivän hyvää johtajuutta? Koskettaako eettiset näkökulmat vain niitä suuryritysten johtajia, joiden tuleekin olla tietoisia päätöstensä eettisyydestä vai onko nämä niitä asioita, joista meidän jokaisen tulee kantaa vastuuta omassa päivittäisessä päätöksenteossa?