Murtava, kiduttava ja ahdistava yksinäisyys

Kuva: Pixabay

Suomalaisista joka viides kokee yksinäisyyttä. Lapsista ja nuorista joka kymmenellä yksinäisyys jatkuu yli yhden lukuvuoden ja heidän keskuudessaan emotionaalinen yksinäisyys on suurta.  Yksinäisyys onkin käsitteenä hyvin moninainen sekä laaja aihe ja näkökulmia siihen on useita. Tässä postauksessa keskityn nuorten kokemaan yksinäisyyteen, sen syihin, seuraksiin ja keinoihin päästä siitä eroon. Niin kuin mielestäni kaikkien ongelmien ydin, myös yksinäisyydessä keskeistä on olla tietoinen sen syistä, jotta niihin voidaan puuttua ja sitä kautta vähentää (nuorten) yksinäisyyden tunnetta.

Yksin oleminen on toisinaan vapauttava ja rentouttava tunnetila, mutta yksinäisyys on pelottavaa ja ahdistavaa. Yksinäisyys on tunnetta siitä, etteivät sen hetkiset sosiaaliset suhteet vastaa yksilön omia toiveita. Yksinäisyys jaetaan sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen, joista ensimmäinen lienee tutumpi. Sosiaalinen yksinäisyys on muun muassa puutetta kavereista, tunneta kelpaamattomuudesta ja toivetta siitä, että edes joku ottaisi mukaan porukkaan ja hyväksyisi sellaisena kuin on. Emotionaaliseen yksinäisyyteen taas kuuluu puute läheisestä ystävästä, jolle voisi puhua omia asioitaan. Ihminen kokee siis emotionaalista yksinäisyyttä esimerkiksi silloin, kun hän on keskellä isoa ryhmää, muttei koe, että kuuluu joukkoon eikä tunne oloansa hyväksi kyseisten ihmisten lähellä. Yksinäisyyttä voi siis kokea myös toisten ihmisten läsnä ollessa.

Yksinäisyyden syyt osittain omissa ajatuksissa ja tunteissa

Tilapäiseen yksinäisyyteen auttaa yhteisöllisyyttä vahvistavat tilaisuudet tms., mutta jatkuvaan yksinäisyyteen näistä ei välttämättä olekaan apua. Yksinäisyyden kitkemiseksi tulisikin puuttua syvemmin ihmisen ajatuksiin, tunteisiin ja tulkintoihin yksinäisyyden syihin sekä seurauksiin liittyen. Ajan saatossa ihmisen ajatukset, tunteet ja tulkinnat muuttuvat yksinäisyyttä ylläpitäviksi. Yleistä on, että yksinäiset ihmiset saattavat tiedostamattaan käyttäytyä tavalla, joka saa muut jättämään heidät rauhaan. Yksinäisyyttä kokevat ihmiset tuntevat usein epävarmuutta ja ahdistusta. Täten yksinäisyyttä ylläpitäviä ajattelumalleja tulisi pystyä muuttamaan, jotta ikävästä kokemuksesta pääsisi eroon. Näitä haitallisia ajatusmalleja on mahdollista tunnistaa ja muokata tietoisesti.  

Yksinäisyys voi juontaa juurensa myös kasvuympäristöstä, jos samanikäistä seuraa ei löydy tai nuori on henkisesti ikätovereitaan kypsempi, on hänen tällöin vaikeampi solmia ystävyyssuhteita. Aiemmista sosiaalisista tilanteista johtuvat traumaattiset tai tuskalliset kokemukset saattavat tehdä nuoresta varovaisen ja passiivisen ihmissuhteissa. Usein yksinäisyys on sattumien ja olosuhteiden muutosten summa, esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle. Vanhempi voi auttaa yksinäisyyttä kokevaa nuorta monella tapaa, jolloin vanhemman rooli korostuukin yksinäisyyden kitkemisessä. Yksinolo on valittu omasta tahdosta, mutta yksinäisyys ei.

Yksinäisyyden haitalliset seuraukset

Yksinäisyys huonontaa nuorten terveyttä, sillä tutkimuksen mukaan nuorten lääkkeiden käytön lisääntyminen selittyy osittain yksinäisyyden kokemuksella. Myös hermostuneisuus, päänsärky ja univaikeudet ovat yleisempiä yksinäisyyttä kokevilla. Yksinäisyyttä kokevat saattavat kärsiä psykosomaattisista oireista muita enemmän, kuten masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja itsetuhoisista ajatuksista sekä heillä on lääkärikäyntejä toisia useammin. Ylen artikkelin mukaan yksinäisyys on myös merkittävä syy nuorten (reserviläisten) miesten vähäiseen liikuntaan.

Loppu yksinäisyydelle

Yksinäisellä ihmisellä voi siis hyvinkin olla harrastuskavereita ja hyvänpäiväntuttuja. Yksinäisyyden tunne tuleekin siitä, ettei koe olevansa merkityksellinen kenellekään ja kaipaa toisen ihmisen läheisyyttä. Vaikka ympärillä olisi monia ihmisiä, voi itsensä silti kokea yksinäiseksi. Kokemus on siis henkilökohtainen, jolloin toisen yksinäisyyttä ei voi havaita ulkoapäin.  Yksinäisyydestä eroon pääseminen voi olla pitkä ja kivinen tie, mutta täysin mahdollista. Syitä miettimällä saattaa löytää asioita, jotka oivaltamalla voi helpottaa omaa tilannettaan ja oloa. MLL:n sivuilla on näistä asioista lista. Sivuilta löytyy myös vinkkejä yksinäisyyden lieventämiseen, kuten lemmikkieläinten kanssa touhuaminen, puhelut toisten ihmisten kanssa, retkeily, erilaiset kerhot ja vapaaehtoistyön aloittaminen.

Tässä vielä lisämateriaalia, jos haluat perehtyä aiheeseen syvemmin:

MLL – Opas nuorten yksinäisyyden ennalta ehkäisemiseen

Ylen uutinen: “Moni nuori salaa yksinäisyytensä vanhemmiltaan”

Kirjasuositus: Nina Junttila – Kavereita nolla, kirjassa on tutkimustietoa sekä raastavaa aitoihin kokemuksiin perustuvaa tietoa yksinäsyydestä.

 “Loneliness and the feeling of being unwanted is the most terrible poverty.” – Äiti Teresa

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille!

– Sara (Saapuvei)

4 kommenttia artikkeliin ”Murtava, kiduttava ja ahdistava yksinäisyys

  1. Sini Heino

    Tämä on tärkeä ja ajankohtainen aihe. Yksinäisyys on kauhea tunne ja yksinäisyyden kierteen katkaiseminen voi olla vaikeaa. Mitä kauemmin yksinäisyys kestää, sitä vaikeampaa voi olla lähteä liikkeelle ja ihmisten joukkoon. Omien ajatusten ja asenteiden muuttaminen vaatii kovaa työskentelyä ja motivoituneisuutta, etenkin jos ongelma on jatkunut pitempään. Mutta sieltä asioiden juurista on lähdettävä liikkeelle, jos haluaa saada aikaan muutosta.

    1. Sara Pakarinen

      Kiitos kommentistasi! 🙂

      On totta, että ihmisten joukkoon lähtemisestä muodostuu varmasti iso kynnys ajan myötä. Olen samaa mieltä, että on lähdettävä juurista, jotta saa aikaan muutosta. Omin avuin pärjää varmasti tiettyyn pisteeseen asti, mutta yksinäiset tarvitsevat myös paljon toisten tukea – niin kuin toki me kaikki,

  2. Hannu Wartiainen

    Kiitos kirjoituksestasi ja jos et vielä lukenut, niin Juho Saari kirjoitti hienon kirjan aiheesta, Yksinäisten Suomi. Voin suositella, oli mielenkiintoinen!

    Yksinäisyys on ollut suuri osa omaa elämääni ja pidin, miten toit esille erilaisia asioita siitä. Se on hyvin totta, että ihmiset, jotka ovat yksinäisiä ja olleet sitä kauan, käyttäytyvät tavalla joko tietoisesti tai alitajuisesti niin, että eivät halua muita lähelleen. Ihmisten ympäröimänä, mutta silti yksinäisenä, on haastavaa olla ja tunnen itse ahdistusta väkijoukoissa muutenkin.

    Yksinäisyys on kuin viitta, lämmin peitto, jonka pukee päälleen ja mitä kauemmin se on päällä, sen vähemmän sitä haluaa ottaa pois. Usein syynä on karut kokemukset ja mitä on tapahtunut, jos on astunut pois aidosta yksinäisyydestä ja päästänyt ihmisiä lähelleen. Yksin ollessa, ainut joka voi satuttaa, on vain oma itsensä.

    Tämä asettaa hyvin haastavan tilanteen, miten tälläistä ihmistä voisi edes aloittaa auttamaan yksinäisyyden kanssa, sillä kaikki apu perustuu henkilön omaan motivaation tulla autetuksi? Vaikea sanoa, ehkä jotkut meistä on vain luotu yksinäisiksi, vaikka emme olekaan yksin.

    1. Sara Pakarinen

      Kiitos kirjavinkistä! Tuo kirja taisi viime vuonna olla meillä tentissäkin, mutta kiinnoistaisi kyllä lukea se tarkemmin 😀

      Arvostan kokemuksesi jakamista ja ikävää kuulla, että olet itsekin henkilökohtaisesti kokenut yksinäisyyttä. Hyvä pointti, että ikävät kokemukset saavat vetäytymään yksinäisyyteen, eikä halua enää päästää ketään lähelleen satuttamaan. Tilanne on kaikin puolin hankala, juurikin ihmisen oman motivaation ja ehkä luottamuksenkin puutteen vuoksi.

Vastaa