Pysähdytään huomioimaan

Kuva: Jysky, kotiarkisto

Lepo syntyy siitä, että saa olla. Siitä, ettei ainoakaan minuutti sojota mihinkään suuntaan. Marssini on loppunut, ja minuutit vetäytyvät luoliinsa nuolemaan haavojaan. Lepoa on se, että makaan paikallani ja annan auringon lohduttaa. Katson merelle ja totean, että tässä on nyt hyvä olla. Katson merelle ja näen, että tuollainen se on ollut tuhansia vuosia ja tuollainen se tulee olemaan tuhansia vuosia. Se lohduttaa ja pysäyttää, tekee oikealla tavalla hitaaksi.” – Tommy Hellsten 

Hellstenin sanat saivat minut miettimään pysähtymisen merkitystä. Se on opettelemisen arvoinen taito tässä hektisessä maailmassa arjen kiireiden keskellä. Itselleni opiskeluiden mukanaan tuoma paine aiheuttaa ajoittain stressiä ja ahdistuneisuuttakin.

Hellsten kirjoittaa myös, että pysähtyessään hän vain on tai tekee jotain, mistä nauttii paljon. Hellsten miettii työnsä paradoksaalisuutta sanoen, että olennaisin osa hänen työtään on se, kun hän ei tee työtä, vaan antaa alitajuntansa tehdä työtä hänen puolestaan. Kun hän lopettaa ponnistelun ja asioiden suunnittelun, hellittää ja ottaa etäisyyttä kaikkeen, tekee aliajunta työtä ja hän voi kehittyä. Stressi voi olla positiivista ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Kuitenkin pitkään jatkuessaan se kuormittaa kehoa ja stressaantuneena ajatuskin usein kiertää kehää. Jotta itse pystyn irrottautumaan opiskelustressistä, joudun ajoittain poistumaan kotoa saadakseni etäisyyttä asioihin.

Toissa viikonloppuna otin tällaisen irtioton rakkaiden ystävieni kanssa Hangossa. Tämä olikin voimaannuttavan ihana pysähtyminen loistavassa seurassa kuulumisia vaihtaen, rentoutuen ja akkuja ladaten. Koenkin tärkeimpänä keinona stressinhallinnassani läheisteni, perheeni ja ystävieni kanssa vietetyn ajan ja heiltä saamani tuen. Toki säännöllisellä syömisellä ja liikunnalla sekä riittävällä levolla on myös tärkeä roolinsa. Katson kuitenkin olevani etuoikeutettu, kun ympärilläni on aidosti välittäviä ihmisiä.

Näin ei valitettavasti kaikilla ole. Valtaosa ihmisistä kokee yksinäisyyttä jossain elämäntilanteessa ja tutkimusten mukaan joka kymmenes 20-54-vuotiaista suomalaisista kokee itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Yleensä tähän on syynä sosiaalisten suhteiden puute, mutta myös perheellinen voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Yksinäisyys voi olla riskitekijä syrjäytymiselle. Sen riskit terveydelle ovat samaa suuruusluokkaa tupakoimisen kanssa ja suuremmat kuin ylipainon. Kroonisesti yksinäisten elinajanodotteen sanotaan olevan muita vertailuryhmiä heikompi.

Yksinäisyydestä tulisi puhua julkisuudessa enemmän, jotta sen häpeällinen leima hälvenisi. Erilaiset matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja vapaaehtoistoimintaan osallistuminen mahdollistavat yksinäisyyden torjumista. Järjestöillä, kuten Mielenterveyden keskusliitto, Mieli ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Punainen Risti, on keskusteluapua tarjoavia auttavia puhelimia, ja muun muassa Punainen Risti järjestää ystävätoimintaa. Jokainen meistä voi kuitenkin myös omalta osaltaan vähentää yksinäisyyttä kiinnittämällä huomiota toisten ihmisten kohtaamiseen.

Lähteet:

Hellsten, T. 2009. Pysähdy – olet jo perillä. 12 oivalluksen polku. 2. painos. Helsinki: Minerva.

Aikuisväestön koettu hyvinvointi 13 kunnassa-FinSote 2018-tutkimuksen tuloksia https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138210/URN_ISBN_978-952-343-355-7.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Itsensä yksinäiseksi tuntevien osuus (%) (ind.4284) https://sotkanet.fi/sotkanet/fi/metadata/indicators/4284

Mieli ry, Stressi kuuluu elämään https://mieli.fi/fi/mielenterveys/hyvinvointi/stressi-kuuluu-el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n

Pekka Rautio, ”Mitä vähemmän yhteiskunnassa on eriarvoisuutta, sitä vähemmän on yksinäisyyttä” https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/opetus-ja-opiskelu-yliopistossa/mita-vahemman-yhteiskunnassa-on-eriarvoisuutta-sita-vahemman-on-yksinaisyytta

4 kommenttia artikkeliin ”Pysähdytään huomioimaan

  1. Noora Vuorelainen

    Kiitos tekstistä!
    Samaistuin ajatukseen pysähtymisen tärkeydestä stressin lievittäjänä. Olen itse iän myötä huomannut entistä paremmin levon tärkeyden, ja niiden hetkien kun ei tee mitään. Yhteiskunnassamme on vahvana ajatus laiskuuden paheksumisesta ja olen itsekin kuullut joidenkin ystävieni kehaisevan kuinka eivät vaan voi olla ”tekemättä mitään” vaan aina on tehtävä jotain hyödyllistä. Luin Hesarista ilahduttavan artikkelin joutenolon hyödyistä ja siitä, kuinka laiskuushäpeästä tulisi pyrkiä eroon: https://www.hs.fi/elama/art-2000006702159.html. Myös etäisyyden ja irtiottojen hyötyihin pystyin samaistumaan. Omiin stressaaviin asioihinsa saa uutta näkökulmaa kun malttaa astua hetkeksi etäämmälle. Sama pätee mielestäni taideteosten tai vaikka kouluraportin tekoon, pienen välimatkan päästä niitä voi jälleen katsoa tuorein silmin.

    Tietysti kuten mainitsitkin myös ystävillä, perheellä ja muulla verkostolla on tärkeä rooli stressin lievityksessä. Vaikka on tärkeää osata olla myös yksin, ansaitsisi jokainen ihminen myös ystäviä ja välittäviä läheisiä.

    1. Jysky

      Kiitos Noora kommentistasi ja ajatuksia herättävästä artikkelilinkistä.
      Suomalaiseen kulttuuriin kuuluva ahkeruuden ja työnteon arvostus näkyi vahvasti kotikasvatuksessani. Ehkäpä tämänkin vuoksi tunnen laiskottelevani, jos olen kotioloissa jouten. Jotain tekemistä kuitenkin aina olisi, joten lepohetket on ”ansaittava”.
      Artikkelissa sanottiin tutkimusten osoittaneen joutenolon ja työn tauottamisen lisäävän luovuutta. Tästä sainkin itselleni seuraavan työstettävän asian myös opiskeluihini liittyen.

  2. Joona Rytkönen

    Kiitos blogitekstistäsi!

    Olet osunut mielestäni naulankantaan tässä tärkeässä aiheessa. Välillä tuntuu, että pysähtymistä ei saisi harrastaa, vaan pitää “puskea eteenpäin”, että koko ajan pitää yrittää ja tehdä ja saavuttaa jotain. Välillä, että pysähtyy paikalleen ja jatkaa matkaa hetken kuluttua on nopeampi tapa edetä, kuin jatkuva eteenpäin puskeminen.
    Nämä pienet pysähdykset, esimerkiksi tuo kertomasi Hangossa kokemasi hetki, ovat elintärkeitä etenkin näinä stressaavina ja epävarmoina aikoina. Akkuja täytyy ladata, ja hetken pysähdys sekä rauhakseen hengittely ovat mielestäni yksiä parhaimpia tapoja toteuttaa sitä. Kiitos, että nostit esille tämän asian!

    1. Jysky

      Kiitos kommentistasi Joona.

      Välillä tuntuu, että yhteiskunta on kovin suorituskeskeinen. Onkin rohkaisevaa huomata teiltä opiskelukavereilta saamasta palautteesta, että en ole yksin pysähdyksen tarpeeni kanssa. Ensin mietin tätä pysähtymisen tarvettani enemmän negatiivisena, mutta jatkossa pystyn ajattelemaan sitä voimavarana.

Vastaa