Miksi traumatisoituneet turvapaikanhakijat jäävät ilman apua?

Kuva: Pixabay

Suurin osa Suomeen saapuvista pakolaisista on kokenut kotimaassaan järkyttäviä asioita, joita monen suomalaisen on tarvinnut nähdä vain elokuvissa tai lukea uutisista: sotaa, kuolemia, seksuaalista väkivaltaa ja kidutusta. Herääkin kysymys: miten pakolaiset ja turvapaikanhakijat selviävät kokemistaan kauheuksista ja miten he elävät normaalia elämää joukossamme muistot verkkokalvoille piirtyneinä?

Joka neljännellä on diagnosoitavissa oleva mielenterveyden häiriö

Tilastojen perusteella pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden ongelmat ovat hyvin tyypillisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen artikkelin mukaan jopa neljänneksellä on diagnosoitavissa mielenterveyden häiriö, minkä lisäksi vielä useammalla ilmenee oireita. Tämä on hyvin huomattava määrä, ja siihen tulisi puuttua.

Kuten alussa jo mainitsin, hyvin moni, jopa kolme neljästä on kokenut järkyttäviä tapahtumia vanhassa kotimaassaan. Pakomatka itsessäänkin on hyvin vaarallinen ja siihen kuuluu usein vanhan kodin ja ihmissuhteiden jättäminen taakse. Lapset tekevät usein matkaa yksin ja heidät voidaan erottaa perheestään. Kaikki eivät selviä edes perille asti. Kaikkien kotimaassa sekä pakomatkalla kohdattujen asioiden lisäksi Suomeen saavuttuaan pakolaiset kokevat usein yksinäisyyttä sekä syrjintää yhteiskunnasta ja rasismia.

Toiset sairastuvat mielenterveyden häiriöihin ja toiset eivät. Ratkaisevina tekijöinä toimivat usein tapahtumien voimakkuus sekä toistuvuus, yksilölliset tekijät sekä turvaverkko eli turvapaikanhakijan tai pakolaisen saama tuki.

Tästä kaikesta voisi ajatella, että pakolaiset sekä turvapaikanhakijat käyttäisivät mielenterveyspalveluita huomattavasti enemmän. Totuus on kuitenkin toinen. Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista vain 9% käyttää mielenterveyspalveluita.

Miksi turvapaikanhakijat eivät käytä mielenterveyspalveluita?

Syitä tähän hämmästyttävän pieneen lukuun voidaan katsoa olevan useita. Esimerkiksi pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla tyypillinen mielenterveyden häiriö post-traumaattinen stressihäiriö voi olla vaikea tunnistaa ja täten hoitaa. Henkilöillä itsellään ei välttämättä itsellään ole tietoisuutta mielenterveyspalveluista. Näiden syiden lisäksi esimerkiksi tulkkauksen puute voi olla osasyy siihen, ettei hoitoon hakeuduta. Lisäksi kulttuuriset tekijät sekä stigma vaikuttavat hoitoon hakeutumiseen.

Mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Mitä voisimme tehdä, jotta voisimme tukea pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyttä nykyistä paremmin? Sosiaalialan ammattilaisina pakolaisten kokemuksia ja omaa kulttuuria tulee kunnioittaa. Mielenterveyden häiriöistä sekä oireista että palveluista kertominen ja tukeminen palveluiden käyttöön. Tulkkipalvelut ovat tärkeässä roolissa, jos yhteistä kieltä ei löydy. Arkipäivän kohtaamiset ovat ratkaisevassa asemassa kun katsotaan, tuleeko turvapaikanhakija kohdatuksi arvokkaasti.

Suomeen 2010-luvun puolessa välissä rantautunut pakolaiskriisi ei näytä loppumisen merkkejä, ja tästä syystä meidän on onnistuttava reagoimaan näihin uusiin haasteisiin. Kaiken kaikkiaan meidän tulisi katsoa järjestelmäämme ja tarjota apua yhä useammalle turvapaikanhakijalle, jotta heidän kotoutumisensa onnistuisi paremmin.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. “Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveys” https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/turvapaikanhakijoiden-ja-pakolaisten-mielenterveys

Castaneda, Anu E. jne. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa – PALOMA-käsikirja. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Yksi kommentti artikkeliin ”Miksi traumatisoituneet turvapaikanhakijat jäävät ilman apua?

  1. Laura Hanhikoski

    Hei,

    Kiitos mielenkiintoisesta artikkelistasi! Mielenterveysongelmat ovat hyvin yleisiä turvapaikanhakijoiden joukossa ja kuten sanoit, siihen tulisi puuttua ehdottomasti. Jo sopeuttamisvaiheessa olisi tärkeää ohjata ja järjestää apua ihmisille, jotka menneisyydessään ja kotimaastaan paon aikana kokeneet järjellä selittämättömiä, kauheita asioita. Vaikeat traumat on käsiteltävä jossain vaiheessa elämää ja olisi tärkeää aloittaa prosessi jo Suomeen saapuessa, uuden elämänvaiheen alkaessa. Jos joka neljäs pakolainen ja turvapaikanhakija kärsii diagnisoidusta mielenterveysongelmasta, vaikuttaa se vahvasti sekä heidän elämäänsä yhteiskunnan jäsenenä että uuteen kulttuuriin sopeutumiseen kaiken muun rinnalla.
    Olen tavannut useita pakolaisia, joita käytetään häikäilemättömästi hyväksi rahallisesti ja luottamuksellisesti Suomeen saapuessaan ja seuraukset hyvinvoinnin kannalta ovat olleet vakavia, puhumattakaan yksinäisyydestä tai rasismista. Alkaa näyttää siltä, ettemme yhteiskuntana vielä voi tarjota tarvittavaa turvallisuutta tai palveluita niitä tarvitseville. Tulevaisuudessa, pakolaiskriisin kasvaessa, meidän täytyy pystyä panostamaan enemmän pakolaisten yksilölliseen avunantoon ja tukiverkostoon.

Vastaa