Voiko apua saada tai antaa liikaa?

Vangeille ja etenkin pitkäaikaisen tuomion suorittaneille ihmisille, laaditaan jo tuomion aikana palvelusuunnitelma vapautumisen jälkeiseen elämään. Heille pyritään järjestämään vankeusaikana tarvitsemaansa koulutusta ja vapautumisen jälkeiseen aikaan on tarjolla runsaasi eri tukimuotoja. Kaikilla näillä palveluilla on yksi jalo päämäärä, pyrkiä integroimaan heidät osaksi yhteiskuntaamme.  (Rikosseuraamuslaitos 2019.) 

Markku Rautiainen ja Olli Kaarakka käyvät esimerkiksi läpi Hesarissa 6.8.2016 julkaistussa kirjoituksessaan sitä, kuinka merkittävässä roolissa asunnon saanti on rikoksen uusimisen ehkäisyssä. Asunto ei ole vapautujalle ainoastaan paikka, jossa olla, vaan myös tärkeä ankkuri, joka sitoo häntä yhteiskuntaan. 

Onko olemassa kuitenkin riski siihen, että apua tarjotaan liikaa ja passivoidaan? Onko mahdollista, että silottelemme vapautuvien vankien tietä liikaa, emmekä anna tilaa omalle aktiiviselle ajattelulle, joka mahdollistaisi laajemman oman vastuun kantamisen myös sen jälkeen, kun tukipalvelut päättyvät vankilan toimesta? 

Itse näen riskinä liiallisessa palvelutarjonnassa sen, että kun vankeuteen suoraan liittyvien tukimuotojen saaminen päättyy ei henkilöllä itsellään olekaan välttämättä kyvykkyyttä omaehtoisesti etsiä tarvitsemaansa tukea itselleen. Mahdollinen tuen tarve saatetaankin huomata siis vasta liian myöhään eli silloin kun henkilö astelee suorittamaan seuraavaa tuomiotaan. 

Tasapainoilua oikean ja väärän välillä 

Liika on aina liikaa, mutta toisaalta liian vähälläkään emme voi pysyvää kehitystä saada aikaan. Tuemme heikommassa asemassa olevia ihmisiä heidän taustaansa katsomatta ja pyrimme mahdollistamaan kaikille yhdenvertaisen aseman. Yhdenvertainen asema tulee kuitenkin nähdä myös siitä näkökulmasta, että palveluiden tarjonta on kaikille yhdenvertaista. Kaikilla on siis mahdollisuus saada tarvitsemansa tuki huolimatta siitä, että on elämässään tehnyt vääriä päätöksiä, jotka kulkevat mukana ikuisesti. 

Kuva: Pixabay

Lähteet: 

Rikosseuraamuslaitos 2019. Vapautumisen valmistelu. Viitattu 5.11.2020. https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/vapautuminen/vapautumisenvalmistelu.html 

Kaarakka O. & Rautiainen M. 2016. Asunnottomuus lisää rikoksen uusimisen riskiä. Helsingin sanomat. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002914463.html 

Jätä kommentti

Vastaa