Psykoterapiakeskus Vastaamoon 21.10.2020 tehty tietomurto on mielenterveysuutinen, jota en olisi halunnut lukea.
Ihmisten yksityisiin tietoihin on päästy käsiksi ja niitä on julkaistu pimeässä verkossa. Samalla uhriksi joutuneita on kiristetty ja uhkailtu. Tämä on kauheaa ja myötätuntoni on rikosten uhrien puolella.
Tämä herättää muutamia ajatuksia. Ensinnäkin toivon, että tämänkaltaiset tragediat eivät muodostu esteeksi terapiaan hakeutumiselle. En ole toiveeni kanssa yksin. Muun muassa opetusministeri Li Andersson on kommentoinut tapahtunutta facebookissa:
Terapiassa käyminen ja avun hakeminen ei ole koskaan häpeä. Se on vahvuutta kantaa vastuuta ja huolehtia omasta elämästään ja läheisistään.
Ministeri Li Andersson
Ymmärrän hyvin, että henkilökohtaisten ja luottamuksellisten tietojen leviäminen muiden nähtäville on valtavan pelottavaa ja kiusallista. Minua harmittaa se, että tässä yhteiskunnassa omasta mielenterveydestään huolehtiminen on niin tabu, että sen tehneitä voidaan kiristää ja uhkailla siksi, että he ovat nähneet valtavasti vaivaa oman hyvinvointinsa eteen. Olleet haavoittuvaisia ja luottaneet siihen, että heidän asiansa ovat hyvissä käsissä. Ettei tarvitse käydä näitä kokemuksia läpi yksin.
Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi mielenterveysstrategian laatiminen, jossa mielenterveys nähdään pääomana, turvataan mielenterveysoikeudet ja -palvelut, linkitetään ne olemassa oleviin rakenteisiin, ehkäistään itsemurhia ja vahvistetaan ammattilaisten osaamista. Osaamisen vahvistamiseen kuuluu olennaisesti tietoturvasta huolehtiminen.
Yhteiskunnan tasolla on jo korkea aika alkaa hahmottamaan mielenterveys voimavarana ja inhimillisenä perusoikeutena. Tarjolla olevien palveluiden, niin yksityisten kuin julkistenkin, tulee olla uskottavia, vastuullisia ja toimivia. Tähän sisältyvät hoitoon pääsy, tietoturva, luottamuksellisuus ja tieto siitä, että hoitoon hakeutuva tulee kohdelluksi ja kohdatuksi arvokkaana yksilönä. Se hyödyttää meitä kaikkia.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei Mina,
Kiitos ajankohtaisesta aiheestasi.
Aihe herättää voimakkaita tunteita varmasti hyvin laajasti. Meillä sosiaali-ja terveydehuolto puolella tuetaan ja kannustetaan ihmisiä hyvissä ajoin ennaltaehkäisevästi hakemaan apua ja varsinkin kriisitilanteiden sattuessa.
Miten muut alat katsovat asiaa? Tiesittekö, että vakuutusyhtiöt eivät myönnä henkivakuutusta jos on diagnosoitu esimerkiksi vaikea masennus tai jos myöntävät, niin siihen laitetaan korotettu hinta. Tämä toimintatapa perustuu tilastoihin, joissa katsotaan masentuneen olevan riskiryhmää tehdä itsemurha.
Tämänkaltaisessa toimintamallissa ei yksilön elämä korostu, vaan aiheuttaa todennäköisesti vain pahemman olon, kun eka tuetaan terapiassa, mutta sitten ei autetakaan vakuutusten puolelta, kun kuuluu riskiryhmään.
Lokerointi lisää jälleen syrjäytymisen kokemusta ja lisää alttiutta jatkaa jo meneillä olevaa mielenterveysongelmaa tai pahentaa sitä.
Miten sitten työpaikat suhtautuvat? Osa työpaikoista saattavat vaatia työhistorian ajalta tiedot sairauspoissaoloista ja syistä niihin. Tosin nämä alat ovat hyvin marginaaliryhmää, joilla on korkean turvallissuusvaatimuksen takia oikeus vaatia ns. salattuja tietoja. Tämä on ymmärrettävää, mutta jokainen on yksilö, joten tässäkin yleistäminen on yksilön ihmisarvoa loukkaavaa.
Nämä edellämainitut ovat jo syitä miksi osa miettii, että haluaako hakea apua. Saati sitten tilanne, jossa on ollut erittäin heikot tietoturvasuojat päästä ihmisten tietoihin käsiksi. Miten järjestelmä on ollut niin heikko, että tällaista voi päästä käymään. Tämä varmasti lisää kynnystä hakea apua jatkossa.
Lisäksi ihmetyttää, että pitääkö joka asiasta tehdä kirjallista raporttia. Voisiko apua jokus saada ilman, että siitä tehdään yhtäkään kirjausta, jolloin ei ole riskiä pilata tulevaisuutta.
Tällä hetkellä moni on erittäin huolissaan, että omat tiedot vuotavat. Lisäksi tämä herättää raivon, että kuinka sotuakin vaaditaan monessa paikassa. Normaalisti viranomaiset, pankit, työnantajat, terveydenhuolto vaativat, mutta myös ihan tavalliset palvelupisteet, kuten hsl.
Pelkällä nimellä ja sotulla jotkut firmat saattavat myöntää osamaksuja luotolla.
Pitäisikö yhteiskunnassa suojata paremmin sotu vai pitäisikö tehdä paljon tiukempia rajoituksia vaadittaviin tietoihin. Mielestäni molemmat, kenenkään ei pitäisi joutua hyväksikäyteyn rooliin.