Länsimainen nyky-yhteiskunta on muuttunut hurjasti todella pienessä ajassa. Muutos on tapahtunut vähitellen jo monia vuosisatoja, mutta teknologian ja tietoyhteiskunnan kehittymisen myötä se on kiihtynyt entisestään hurjaa vauhtia. Jos mennään 100 vuotta taaksepäin, nykyinen elämäntapa länsimaissa on melkein kuin toiselta planeetalta. Olemme yleisesti sisäistäneet tämän käsityksen elämäntapojen mullistuksesta ja kaiken sen tuoman monipuolisen elämän potentiaalin. Ihmisten hyvinvointi on monin tavoin kasvanut yhteiskunnan kehittyessä, joka on mahtavaa. Voiko kuitenkin mahtavien edistysten lisäksi modernissa maailmassa olla ihmisen luonnolliselle tasapainolle sudenkuoppia, jotka näkyvät kollektiivisessa mielenterveydessä?
Asiaan ei ole yhtä oikeaa vastausta. Teorioita on monia, asiaa on hyvä miettiä monesta eri näkökulmasta ja tässä postauksessa otan vain muutamia niistä esille. Hyvinvoinnin ristiriidat eivät myöskään kumoa mahtavien saavutusten arvoa. Parantunut tasa-arvo ihmisryhmien välillä, köyhyyden vähentyminen, eliniän pidentyminen sekä loputon määrä informaatiota, jota voi hyödyntää oman potentiaalin löytämiseen salli ihmisille uudenlaisen tavan elää. Kärjistetysti sanottuna, mahdolliset ristiriidat huomioon ottaen, elämä tuntuu tietyllä tapaa olevan periaatteessa rajoittamatonta, täynnä äärettömiä mahdollisuuksia rakentaa itselleen mitä tahansa. Mutta kaikesta vapaudesta ja elintason noususta huolimatta psyykkinen huonovointisuus on entistä yleisempää, mielenterveyshäiriöt ovat lisääntyneet moninkertaisesti, ja esimerkiksi Suomessa masennuksesta puhutaan jopa kansantautina (Mäkinen 2019). Voiko näillä loputtomilla mahdollisuuksilla ja vaihtoehdoilla, yhdistettynä individualistiseen suoritusyhteiskuntaan, olla varjopuolensa? On huomionarvioista, että yksi suuri syy mielenterveyshäiriöiden tilastolliselle lisääntymiselle on tietenkin lisääntynyt keskustelu, avoimempi suhtautuminen ja stigmojen heikentyminen, jonka vuoksi rohkeus hakea apua on lisääntynyt. Tämä on merkittävä ja kokonaisuudessaan positiivinen osasyy ilmiöön, mutta ei mielestäni selitä läheskään kaikkea.
Vaikka vapaus rakentaa itselleen mitä tahansa on huipullaan, suoritusyhteiskunta on myös täynnä paineita ja odotuksia siitä, millainen hyvä, onnistunut ja intohimoinen elämä on tai miltä se näyttää. Ihmisaivot eivät ole vielä täysin sopeutuneita moderniin elämään, eivätkä informaatioyhteiskuntaan. Monipuolisen elämän kehityksen vuoksi informaation määrä, tekemisen ja elämän osa-alueiden monipuolisuus on viime vuosisatoihin verrattuna ällistyttävä. Aivomme prosessoivat, vertailevat ja tulkitsevat erilaista informaatiota enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja sen saavutettavuus on yleensä sekuntien päässä (Levitin 2015). Ja vaikka tietoyhteiskunnalla on valtavasti hyviä keinoja esittää meille erilaista informaatiota analysoitavaksi suhteessa omaan elämäämme, sillä on myös hyvät keinot sumentaa kuvaamme omasta todellisesta arvostamme sekä aidoista kutsumuksistamme tai unelmistamme.
Nykyään internetin takia on koko maailma mihin verrata omaa elämäänsä tai tehdä tulkintoja siitä mitä onnellisuus on. Kyllä, se voi inspiroida kovastikin ja oikeassa mielentilassa ja oikeineen rajoineen vertailun sekä tulkintojen luonnetta voi säädellä terveeksi. Mutta valtavan jokapäiväisen tietopommituksen määrää on vaikeaa säädellä optimaaliseksi, kun biologia ei ole täysin sen puolella. Ei kovin kauaa aikaa sitten ihmishistoriassa ihmisillä oli lähinnä oma suku, heimo, pieni kylä tai ehkä isompi kylä, johon verrata omaa elämäänsä. Lisäksi vertailun laajuus ei ollut nykypäivään verrattuna yhtään mitään. Ihmisillä ei ollut lähellekään sitä nykyistä valinnanvaraa siitä, mitä tehdä elämällään. Riippuen esimerkiksi siitä, mihin yhteiskuntaluokkaan syntyi ja minkä sukupuolinen sattui olemaan, määritteli jo aika laajalti rajatut vaihtoehdot elämän tavoitteista, velvollisuuksista ja tulevasta työstä. Nämä rajatut työt ja velvollisuudet olivat matalamman elintason vuoksi välttämättömiä eikä joustovaraa omista säädetyistä velvollisuuksista samalla tavalla ollut sillä ruoka, terveys ja eloonjääminen oli nykyistä paljon heikompi itsestäänselvyys. Aivot olivat tämän vuoksi vähemmän ylikierroksilla, kun elämän polut olivat määritetympiä ja yksinkertaisempia. Menneet ajat olivat monin tavoin biologisesti luonnollisempaa aikaa, jolloin olosuhteet olivat mahdollisesti paremmassa sopusoinnussa aivojen toiminnan kanssa. Tästä huolimatta en todellakaan väitä, että kuvauksen mukaiset ajat olivat kokonaisuudessaan parempaa tai houkuttelevampaa aikaa, enkä usko, että suurin osa haluaisi realistisesti takaisin.
Ihmisten potentiaali on nykyään kuin utooppinen, mutta herkästi omaa hyvinvointia sabotoiva. Tieto kaikesta valinnanvarasta ja vaihtoehtoisten elintapojen mahdollisuuksista, yhdistettynä suoritusyhteiskunnan paineisiin ja odotuksiin voi siis näkökulmastani kääntyä mielenterveyttä vastaan, vaikka suuri osa näistä asioista on samaan aikaan unelmien mahdollistaja. Vaikka asia on hyvin laaja, tuen ajatusta, että suuri osasyy lisääntyville mielenterveyshäiriöille on ihan uudella tapaa kuormittava yhteiskunnan rakenne. Toivoa uudenlaisiin ratkaisuihin sekä perusteellisempiin rakenne- ja elämänkatsomusmuutoksiin on itselläni kuitenkin paljon, sillä nyky-yhteiskunnan rakenteen varjopuoliin havahdutaan yhä laajemmassa mittakaavassa.
Lähteet:
Levitin, D. 2015. Why the modern world is bad for your brain. The Guardian. Viitattu 26.10.2021. https://www.theguardian.com/science/2015/jan/18/modern-world-bad-for-brain-daniel-j-levitin-organized-mind-information-overload
Mäkinen, N. 2019. Masennuksesta on tullut uusi kansantauti – mutta mikä on oikeasti muuttunut, suomalaisten mielenterveys vai diagnoosit? YLE. Viitattu 26.10.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/27/masennuksesta-on-tullut-uusi-kansantauti-mutta-mika-on-oikeasti-muuttunut
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos kirjoituksestasi. Mainitsit kirjoituksessasi nyky-yhteiskunnassa esiintyvien elämäntapojen mullistuksen ja mahdollisuudet, ja sitä myötä myös hyvinvoinnin kasvun. Ja toisaalta, voiko näin nopeaan tahtiin kiihtyvällä kasvulla olla myös mielenterveyteen liittyviä vaikutuksia. Mielenterveysongelmat kuitenkin kasvavat jatkuvasti, ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että esimerkiksi lisääntynyt keskustelu aiheen ympäriltä ei selitä ilmiötä täysin. On ehkä jotain ihmisryhmiä, joiden hyvinvointia modernin elämän tuoma potentiaali ja mahdollisuudet tukevat, mutta uskon, että se ei tavoita suurinta osaa ihmisistä. Ei varsinkaan niitä, jotka tarvitsevat apua eniten. Nykyisen informaatiotulvan ja ärsykkeiden sääteleminen heitetään valitettavasti täysin kuluttajan vastuulle. Uskon, että kuluttajat eivät kuitenkaan ole päässeet vielä tarpeeksi tai ollenkaan kiinni säätelyn tarpeellisuudesta. Sosiaalisen median luoma vertailun ilmiö tuo jatkuvasti lisää pahoinvointia yhteiskuntaan, ja eniten vaarassa ovat nuoret, joilla paineet itsestään ovat usein suurimmat. En yhtään ihmettele, että nykyajan kasvavana ilmiönä on rakentaa omavaraisia kyliä, joka sulkee ulkopuolellensa tämän päivän kiihtyneen tahdin ja elämäntavan.
Erittäin kiinnostavaa pohdintaa teemasta, jota tullaan varmasti tutkimaan tulevina vuosikymmeninä paljon. Itse uskon vahvasti, että informaatiotulva ja “rajattomat mahdollisuudet” kuormittavat yksilön mielenterveyttä huomattavasti. Elämme vielä vahvasti aikaa, jossa nuorten ihmisten vanhemmat eivät ole syntyneet tälle informaatio-ajalle ja tästä aiheutuu sukupolvienvälinen ero, joka on ehkä isompi kuin koskaan aiemmin ihmisten historiassa. Tämä aiheuttaa painetta kasvavan ihmisen maailmassa, jossa ympäröivän yhteiskunnan paineet ja odotukset eivät välttämättä vastaa yksilön omaa kokemusta maailmasta. Kiitos vielä postauksesta!
Egil