Transsukupuolisten itsemurhariski on valtaväestöön verrattuna moninkertainen. Miksi? Well let me tell you (my opinion as a cis-woman.)
Seta kuvailee sukupuolta näin: Sukupuoli on erilaisista geneettisistä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo. Sukupuolia eivät siis ole vain mies ja nainen, vaan ihminen voi olla molempia yhtä aikaa, jotain siltä väliltä tai jotain ihan muuta. Joillakin taas ei ole sukupuolta lainkaan.
Sukupuolen moninaisuuteen kuuluu myös sukupuolen ilmaisu, jolla tarkoitetaan erilaisia ilmaisun tapoja (vaatetus, puhetyyli, eleet yms), jotka ovat kulttuurissamme sukupuolittuneita. Sukupuoli on myös juridinen määre ja Suomessa on toistaiseksi vain kaksi juridista sukupuolta. Muualla maailmalla esimerkiksi Saksassa, Australiassa, Intiassa, Nepalissa ja Uudessa-Seelannissa on myös kolmas sukukupuolikategoria niille, jotka eivät ole miehiä tai naisia. Juridisen sukupuolen muuttamista säätelee Suomessa translaki, joka nykyisessä muodossaan on barbaarinen.
Tällä hetkellä voimassa olevan lain mukaan juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtoina ovat lisääntymiskyvyttömyys (mikä suurimmalla osalla tarkoittaa pakollista sterilisaatiota), psykiatrinen diagnoosi transsukupuolisuudesta, 18-vuoden ikä, Suomen kansalaisuus. No kids or family for you, you freaky-deaky! (Toki cis-naisten on samalla edelleen lähes mahdotonta saada nuorena/lapsettomana sterilisaatiota omasta halustaan). Onneksi uutta, inhimillisempää translakia vaativa kansalaisaloite on edennyt eduskunnan käsittelyyn.
Ihmisoikeuksia rikkova laki on kuitenkin vain jäävuoren huippu transsukupuolisen elämässä. Transhenkilöillä on toki aivan samoja mielenterveyden sairauksia ja -ongelmia kuin muillakin ihmisillä, mutta heidän usein kokemansa stigma, negatiiviset asenteet, vähemmistöstressi ja sisäiset konfliktit nostavat erityisesti masennuksen ja ahdistuksen riskiä. Vähemmistöstressi on krooninen stressitila, joka muodostuu, kun henkilö poikkeaa valtaväestöstä esimerkiksi seksuaalisuutensa tai ihonvärinsä vuoksi. Vähemmistöryhmään kuuluminen aiheuttaa usein voimakasta sosiaalista ja sisäistä painetta, joka tutkitusti kuormittaa ja haastaa sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä.
Transihmiset kohtaavat syrjintää ja väkivallan uhkaa hyvinkin tavallisissa tilanteissa jo pelkästään oikealla nimellä kutsumisesta tai vaatteiden ostosta deittailuun. He kokevat useammin syrjintää myös LGBTQ-piireissä, vaikka ovat osa tätä vähemmistöryhmää. Esimerkiksi homomies ei ole välttämättä yhtään avoimempi seurustelemana transmiehen kanssa kuin heteromies transnaisen kanssa, koska ei koe transmiestä ”oikeana” miehenä. Genitaalipreferenssi on toki aivan aito ja validi asia, mutta usein transihmiset joutuvat normaalin, asiallisen torjunnan sijaan pelkäämään väkivaltaista reaktiota, huijariksi kutsumista ja heidän sukupuoli-identiteettinsä kyseenalaistamista uudelleen ja uudelleen. Tämän täytyy olla valtavan raskasta.
Transsukupuolisuutta käytetään lisäksi inhottavan vääristeltynä aseena tasa-arvokeskusteluissa ja sukupuolineutraaliutta ajaessa. Klassinen vastalause sukupuolineutraaleille vessoille ja pukutiloille on ”No sitten joku mies vaan väittää olevansa nainen ja menee sinne ahdistelemaan tyttöjä”. Tässä transihmiset leimataan perverssin ja seksuaalisen hyväksikäyttäjän leimalla, mikä on yhtä typerää ja vahingollista kuin homoseksuaalisuuden yhdistäminen lapsiinsekaantumiseen. Näissä ei ole mitään yhteyttä. Eikä erilliset wc-tilat ole kyllä tähänkään mennessä estäneet ahdistelijoita ahdistelemasta.
Joskus transsukupuolisuus myös nähdään validina vain, jos henkilö on valmis ja kiinnostunut käymään läpi korjausleikkaukset ja asettumaan näin täysin perinteisiin näkemyksiin, mitä on olla mies tai nainen. Mikä on mielestäni hyvin rajoittunut tapa nähdä ihmisyyttä. Korjausleikkausten tarve nousee usein transihmisen kokemasta kehodysforiasta, jossa ”väärät” tai ”ylimääräiset” ruumiinosat aiheuttavat henkilölle valtavaa ahdistusta. Noin puolet transihmisistä ei käy läpi sukuelinkirurgiaa.
Transsukupuolisuus on tullut enemmän esille mediassa ja yhteiskunnassa, muiden seksuaalivähemmistöjen ohella, kun asian hyväksyntä ja ymmärrys on lisääntynyt. Paljon on vielä selvästi tehtävää, mutta suunta on mielestäni hyvä ja toivottavasti auttaa useampia transihmisiä elämään onnellisen ja täyden elämän. Perheen, ystävien ja ammattiauttajien tuki sekä vertaistuki ja yhteisöllisyys suojaavat psyykkistä hyvinvointia ja toimivat puskurina vähemmistöstressin vaikutuksille. Mahdollisuus tulla nähdyksi oikein sosiaalisissa suhteissaan parantaa hyvinvointia. Esimerkiksi valitun nimen käyttö lieventää tutkitusti masennusta ja itsetuhoisuutta transnuorilla.
Transsukupuolisuus ei ole pelkkää tragediaa ja loputtomia haasteita, vaan se voi myös tuoda henkilölle syvää itseymmärrystä ja rakkautta omaa kehoa sekä mieltä kohtaan. Yhteiskunnallisesti transihmiset auttavat parempaan ymmärrykseen ihmisyydestä ja tasa-arvosta jo olemassaolollaan, olemalla ihan vain ihmisiä ihmisten joukossa. Meillä kaikilla on oikeus määritellä sukupuolemme tai olla määrittelemättä sitä ja tulla kohdatuiksi itsenämme.
Lähteet:
Seta https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/
Finlex https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2002/20020563#Pidm45237816653392
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta. Nostit esille tärkeän ja ajankohtaisen aiheen, joka itsellä herätti monenlaisia ajatuksia.
Mielestäni on erityisen tärkeää, että hallitusohjelmassa kiinnitetään huomiota translain päivittämiseen. Mielestäni tämän hetkinen translaki ei ole ajantasainen ja siinä on monia ehtoja, joita itse pidän epäinhimillisinä. Mielestäni hieno edistysaskel transihmisten asemaan on se, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä poistetaan sekä juridisen sukupuolen muuttaminen onnistuisi täysi-ikäisiltä hakemuksen ja perusteluiden täyttämisellä.
Mielestäni on erittäin huolestuttavaa luettavaa se, kun kuvasit transihmisten moninkertaista itsemurhariskiä valtaväestöön verrattuna. Olisi erityisen tärkeää, että transihmiset eivät kokisi niin voimakasta syrjintää, epäoikeudenmukaisuutta tämä hetken lainsäädännön perusteella, stigmaa, negatiivisia asenteita sekä sisäsisiä ristiriitoja suhteessa omaan identiteettiin. Nämä tekijät ovat omiaan aiheuttamaan psyykkistä oireilua, esimerkiksi masennusta sekä ahdistusta. Transihmisten aseman parantamiseksi olisi erittäin tärkeää kiinnittää huomiota lainsäädäntöön sekä kansalaisten avarakatseisuuden lisäämiseen. Minusta tuntuu, että monet pitävät transihmisiä outoina “kummajaisina”, vaikka he ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin. Jokaisella ihmisellä tulisi olla yhtäläinen oikeus ilmaista/olla ilmaisematta kokemaansa sukupuolta, vaikka synnynnäinen oletettu sukupuoli olisi eri.
Olen tyytyväinen siihen, että etenkin nuoret ihmiset ovat ottaneet positiivisesti vastaan translain muutoksen sekä osaltaan edistäneet myönteistä ilmapiiriä transihmisiä kohtaan. On hienoa, että transihmisiä koskevan lainsäädännön kivikautisuuten on herätty ja allekirjoitukset tavoittivat vaaditut 50 000 kannatusta, jotta translakia koskeva aloitus eteni eduskunnan käsittelyyn. Transihmisiä koskevia asioita on nostettu aktiivisesti esille mediassa ymmärryksen lisääntyessä ja tämä kertoo mielestäni asenneilmapiirin muutoksesta.