Onko alhaisella koulutustasolla yhteyttä rikolliseen käyttäytymiseen? Tutkimuksien mukaan on. Esimerkkinä annetaan mm. se, että pelkästään peruskoulusta valmistuneella on yli neljä kertaa suurempi riski syyllistyä väkivaltarikoksiin kuin ammattikoulusta valmistuneella, ja jos vertaa vielä lukiosta tai korkeakoulusta valmistuneeseen, riski on entistä suurempi. Se ei tarkoita, että jokainen pelkästään peruskoulun käynyt päätyy rikolliselle tielle, mutta se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että vankien koulutustaso on selkeästi alhaisempi muuhun väestöön verrattuna. Vangeista noin 8% ei ole käynyt peruskoulua loppuun ja noin 60-70% heistä on saanut vain peruskoulun päättötodistuksen. Olisiko siis järkevää panostaa vankien ja vankilasta vapautuvien koulutukseen, jotta he kykenisivät paremmin kiinnittyä takaisin yhteiskuntaan tuomionsa jälkeen?
Ennen vankeusajan alkamista, jokaisen tuomitun kanssa tehdään rangaistusajansuunnitelma yhdyskuntaseuraamustoimistossa, jonka teossa pyritään kuulemaan hänen toiveitaan ja ajatuksiaan. Suunnitelmassa on myös mm. yleisiä asioita ja tavoitteita, jotka vankeusaikana vanki yrittää saavuttaa. Siellä voi olla esimerkiksi koulutukseen liittyviä tavoitteita. Suunnitelman toteutumista seurataan vankeuden aikana.
Vankilassa on mahdollista opiskella perusopetus loppuun, kuten myös lukion oppimäärän tai ammatillisen tutkinnon tai osia näistä, sekä niiden lisäksi korkea-asteen koulutusta itsenäisesti etäopiskellen tai avovankilassa siviiliopintoluvalla. Tietyillä perusteluilla ja edellytyksillä on myös mahdollista saada lupa vankilan ulkopuoliseen opiskeluun. Vankien päivittäisestä toiminta-ajasta noin 11% on käytettävissä koulutukselle, mutta tavoitteena on kasvattaa sitä 20% vuoteen 2023 mennessä. Oppivelvollisuusiän noustua 18 vuoteen, oppivelvollisuusvankien määrä tulee myös kasvamaan tulevaisuudessa ja heille tulee olla tarjolla perusopetuksen lisäksi toisen asteen koulutusta. Vaikka opiskelumahdollisuuksia löytyy, tällä hetkellä vangeista noin neljäsosa osallistuu johonkin koulutukseen.
Jokaiselle vangille opiskelu ei välttämättä sovi, mutta mielestäni opiskeluun pitäisi kannustaa – varsinkin nuorempia vankeja. Itsensä kouluttaminen ja kehittäminen on hyviä keinoja yrittää päästä rikollisesta elämästä irti. Kouluttautumisella ovia avautuu enemmän ja työllistymismahdollisuudet kasvavat. Rikollisen taustan ei tarvitse antaa määritellä tulevaisuutta. Opiskelun voi aina aloittaa vankilan jälkeenkin. Kriminaalihuollon tukisäätiöllä on Oppiva-toiminta, joka tukee rikostaustaisia. Oppiva-toiminta järjestää ohjausta ja neuvontaa opiskeluun ja oppimiseen liittyvissä asioissa, kuten erilaisten koulutusmahdollisuuksien tutkimisessa ja oppimisvaikeuksien kanssa. Myös vapautumisen suunnittelussa voidaan puhua opiskelun aloittamisesta. Tässäkin mielestäni työntekijä on isossa roolissa: miten vanki voi itse tietää hänelle tarjolla olevista palveluista, jos niistä ei hänelle kerrota ja erilaisia vaihtoehtoja ehdoteta?
Rikostaustaisilla voi usein olla käsityksiä siitä, että hän on liian “tyhmä” opiskelemaan tai koulu ei vain millään sovi hänelle. Huonot kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa ovat voineet seurata aikuisuuteen asti. Kyseessä voi olla kuitenkin oppimisvaikeudesta, joihin apua on saatavilla. Erilaiset oppimisvaikeudet ovat yleisiä niin vankilassa kuin muussa väestössä. Aikuisväestöstä noin 20% on jonkinlaisia haasteita oppimisen kanssa ja erityistä oppimisvaikeutta löytyy noin 10% väestöstä. Vankien keskuudessa esimerkiksi ADHD on yleisempää kuin muun väestön keskuudessa. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 25-50%:lla vangeista on ADHD. Vertailuna – väestön keskuudessa sama luku on noin 2-5%. Oppimisvaikeuksien yleisyys voi selittää vankien alhaista koulutusta, sekä yleisesti huonot kokemukset koulusta ja mahdolliset päihde- ja mielenterveysongelmat. Sen vuoksi mahdollisuus opiskella vankilassa ja sen jälkeen ei riitä, vaan siihen pitää myös motivoida ja tukea.
Itse nostaisin esille varsinkin motivoinnin. Motivointi on jotain, mitä yksikin vangin tai vapautuvan vangin kohdannut työntekijä voi tehdä. Yksikin positiivinen kohtaaminen voi saada aikaan muutosta ja muuttaa vääristyneitä käsityksiä omista kyvyistä ja mahdollisuuksista. Omien taustojen ei saa antaa rajoittaa itseään. Muutos on aina mahdollista.
Lähteet:
https://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/taytantoonpano/toiminnot/opiskelu.html
https://www.krits.fi/tietoa/tuomio-tulossa/mika-on-ransu-ja-miksi-se-on-tarkea/
https://www.krits.fi/apua-ja-tukea/oppiminen-ja-opiskelu/oppimisvalmennus/
https://www.krits.fi/wp-content/uploads/2020/12/Rikostaustaiset-naiset-asiakkaina.pdf
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Tärkeitä pointteja ja hyvä kirjoitus. Olen samaa mieltä, että tehokkain tapa saada vangit takaisin osaksi yhteiskuntaa “kunnon kansalaisina” on kuntoutuksen ja koulutuksen kautta. Näihin tulisi panostaa entistä enemmän, tavoitteenahan on kuitenkin rikollisuuden vähentyminen, eikä vain rikollisten rankaiseminen. Prosentit vain peruskoulun käyneistä vangeista ovat varsin silmiä avaavat.
Ajatuksia herättävä aihe. En tunne itse aihetta kovin hyvin, mutta luulisi, että nykytiedon valossa osataan ajatella, että vankilasta vapautuminen on vasta ensimmäinen askel yhteiskuntaan sopeutumisen näkökulmasta. Tekstikin osoittaa, että vapautuvaa vankia ei voi noin vain heittää yhteiskuntaan ja huutaa perään “pärjäile,” vaan elämälle on annettava uutta sisältöä. Muuten vanki palaa takaisin vanhoihin tuttuihin kuvioihin. Koulutus on varmasti monelle loistava tapa luoda mahdollisuuksia, mutta monet vangit voisivat hyötyä paljon kuntouttavasta työtoiminnasta. Erilaiset työpajat, jotka eivät vaadi peruskoulua korkeampaa koulutusta, voisivat olla monelle kevyempi ja tehokkaampi tapasopeutua kuin varsinainen opiskelu (erityisesti niille, joilla on oppimisvaikeuksia). Tätä kautta he saisivat sisältöä elämäänsä ja parhaassa tapauksessa työpaikankin.