Yhdessä aiemmista kirjoituksista kävimme läpi pakolaisäitien kotoutumisen haasteita yhteiskunnassamme. Syrjäytymisuhka kouluttamattomalla ja työttömällä naisella voi olla Suomessa todella suuri. Kuinka voimme ennaltaehkäistä sen, että kukaan pakolaisista ei jää meidän yhteiskuntamme ulkopuolelle pysyvästi? Kirjoitus voi olla hiukan kantaa ottava, mutta tarjoaa lukijalle kuitenkin erilaisia pohdintavaihtoehtoja aiheesta.
Yksi tärkeä tekijä yhteisöllisyyden tunteen lisäämisessä kaikilla pakolaisilla on yhteinen kieli ja ymmärrettävä tapa kommunikoida uudessa kotimaassa. Maahanmuuttajilla ja pakolaisilla voi olla vain yksi opittu kieli, jota meillä Suomessa ei paljoa käytetä. Kaikissa maissa esimerkiksi englannin kieltä ei opeteta, joten kommunikointi Suomessa ilman tulkkia voi olla todella haastavaa. Pakolaisperheiden lapsilla on etu siinä, kun he saavat suomenkielisen oppivelvollisuuden takaaman koulutuksen. Lapset oppivat muutenkin nopeammin kuin aikuiset, joten he pääsevät paremmin omaan porukkaansa sisään oppimalla uuden yhteisen kielen.
Turvanpaikanhakijoiden ja pakolaisten tilanteessa on mietitty paljon suomen kielen opettamisen hyötyjä ja laatua. On mietitty sitä, että kannattaako esimerkiksi vastaanottokeskuksessa käyttää resursseja siihen, että turvapaikanhakijoille opetetaan suomea ilman, että tiedetään kuinka kauan he meinaavat maassa viipyä.
Jyväskylän yliopiston sivuilla on summattu erilaisia tutkimuksia ja uutisointia liittyen juuri turvapaikanhakijoiden kielen opiskeluun. Siellä nousee pinnalle tärkeä pointti siitä, kuinka suuri merkitys erilaisilla kotoutusmenetelmillä on yhteiskuntaan asettumisen ja uuden kielen oppimisen kannalta. Monien tutkijoiden mukaan suomen kieltä kannattaa opettaa, sillä vaikka turvapaikanhakijat joutuisivat muuttamaan muualle, jossa suomea ei puhuta, oppivat he kuitenkin hyvää käytännön mallia siitä, minkälaista turvapaikanhakuprosessi on ja oppivat samalla myös erilaisesta kulttuurista.
Käytämme tässäkin kirjoituksessa esimerkkinä yhden kirjoittajan harjoittelua Koivukylän avoimessa kohtaamispaikassa. Siellä järjestettiin maahanmuuttajataustaisille äideille suomen kielen keskusteluryhmää, jossa oli vaihtuvia aiheita laidasta laitaan, ja siellä heille mahdollistettiin kielten oppiminen ilmaiseksi ja helposti. Äidit saivat toivoa aiheita, kysyä erilaisia kysymyksiä ja tutustua toisiinsa. Palaute oli hyvää ja kurssilla tehtävästä työstä sai todella paljon kiitosta.
Mielestämme Suomessa kuuluu opettaa pakolaisille suomen kieltä niin vastaanottokeskuksissa kuin sen jälkeenkin tapahtuvissa kotoutumisvaiheissa. Kunnilla pitäisi olla tarjolla jonkin näköistä matalan kynnyksen kielikerhoja tai vastaavaa, jonne on vapaa pääsy ja pakolaiset voivat oppia paremmin kommunikoimaan arjessaan. Pakolaisten on huomattavasti helpompaa selvitä arjen perusasioista, jos he osaavat puhua edes vähän suomen kieltä. Ilman yhteistä kieltä ei ehkä tunne olevansa tasavertainen muihin suomalaisiin verrattuna, sillä palveluiden saanti esimerkiksi terveyskeskuksissa ja kaupoissa voi polla huomattavasti hankalampaa. Tässä on yksi este, joka meidän tulee ylittää, jotta voimme saavuttaa yhtenäisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan.
Lähteet:
Kannattaako turvapaikanhakijoille opettaa suomea? Jyväskylän yliopisto. 2017. Luettu 13.9.2021. https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/kivi/opiskelu/opinnot/kielten-opiskelijoiden-suuntautumisvaihtoehdot/monialaiset-kieliasiantuntijat/kieliasiantuntijan-tyonaytteita/kannattaako-turvapaikanhakijoille-opettaa-suomea.
Kuvat: Pixabay
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Hei, kiitos tärkeästä artikkelista. Yhteinen kieli voi tosiaan vaikuttaa merkittävästi tunteeseen ja ihan käytännön asioihin siitä, miten yhteiskunnassa on mukana.
Asian monimutkaisuus on näkökulmastani osittain se, kuinka suuri prosessi kielen oppiminen on, ja esim. usein pakolaisuuden prosessin tuoma kärsimys, pelko, yksinäisyys epävarmuus, kotimaan ja kaiken tutun menetys menetys sekä usein myös vakavat traumat voivat huomattavasti vaikeuttaa keskittymistä ja pakolaisen omaa motivaatiota alkaa oppimaan uutta kieltä, koska on niin paljon muuta meneillään tai käsiteltävänä. Tämän takia osittain jollain pakolaisilla kielen oppiminen ja oma osallisuus prosessiin voi jäädä hitaaksi tai vajaaksi. Mutta, mitä enemmän kunnilla on saatavilla matalan kynnyksen helppoja palveluja, mukaanlukien kielen oppettamisen mahdollisuuksia niin kuin artikkelissa mainitsit, sitä helpompi on erilaisten kokemusten omaavien pakolaisten osallistua heitä hyödyttävään toimintaan.
Samanaikaisesti on todella tärkeää, että muihin osallisuutta, kotoutumista sekä pakolaisten mielenterveyttä (/traumojen kesittelyä) edistäviin palveluihin panostetaan samalla tapaa, sillä nämä täydentävät toisiaan. Oli todella tärkeä pointti, että jopa kielen perusasioiden osaaminen voi vaikuttaa todella merkittävästi jokapäiväiseen osallisuuteen ja toimintaa. Jos pystyy edes esim. kassapalvelussa kommunikoimaan pari lausetta, uskon näin pienilläkin asioilla olevan todella suuri merkitys positiivisten tunteiden tuntemiseen omasta arjesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta.