Epäonnistumisia ja oivalluksia – kohti ensimmäistä oman alan työpaikkaa

Työnhaku kilpailullisella alalla voi joskus tuntua ylitsepääsemättömältä. “Miten voin saada sen ensimmäisen oman alan työpaikan ilman mitään työkokemusta?” on kysymys, jota olen pallotellut päässäni lukuisia kertoja. Vaikka työpaikkaan ei vaadittaisi aiempaa työkokemusta, se kuitenkin katsotaan eduksi, joten en varmastikaan voi olla kärkipäässä, kun hakijoita on kymmeniä tai jopa satoja. Tässä postauksessa jaan vinkkejäni työnhakuun perustuen omiin kokemuksiini markkinointiuran alkumetreillä!

Miten erottua kilpailullisella alalla?

Selatessani työpaikkailmoituksia aloin pikkuhiljaa listata niitä taitoja ja ominaisuuksia, joita työnantajat kertovat työntekijässä etsivän. Huomasin, että minulta puuttuu paljon käytännön osaamista esimerkiksi erilaisten järjestelmien käytöstä, joten ensitöikseni aloin selvittämään miten voisin saada sitä kerrytettyä työn ja koulun ulkopuolelta. Muutaman minuutin googlettelun jälkeen löysin erilaisia ilmaisia netissä suoritettavia sertifikaatteja sekä lukuisia muutaman kympin maksavia työväenopistojen kursseja.  

Parin viikon kuluttua olin suorittanut digimarkkinoinnin sertifikaatin ja peruskurssit Google Analyticsistä, hakukoneoptimoinnista ja InDesignista. Takaavatko nämä minulle työpaikan? Ei välttämättä. Näyttävätkö ne työnantajalle, että olen aidosti kiinnostunut alasta ja aktiivisesti valmis kehittämään omaa osaamistani? Kyllä.  

Kurssi- ja sertifikaattisuoritusten lisäksi aloin pikkuhiljaa kokeilemaan taitojani myös sosiaalisen median puolella. Olin huomannut, että useat markkinointialan ensimmäiset työpaikat sisältävät sisällöntuotantoa ja myös kokemus siitä katsotaan eduksi, joten ajattelin, että why not? Ei mennyt viikkoakaan, kun olin laittanut harrastukseeni liittyvän Instagram-tilin pystyyn. Huomasin kuitenkin yleisön kasvattamisen olevan haastavaa, kun vastaavia tilejä on kymmenittäin. Näin ollen siirryin sinne, missä kilpailua ei vielä ollut – TikTokiin. Sisällöntuotanto oli hauskaa ja opettavaista, mutta ennen kaikkea olin luonut jotakin omaa ja saanut sen näkyville myös työhakemuksiini. 

Sometilin perustaminen on vain yksi esimerkki työn tai opintojen oheisesta toiminnasta, jota ei kannata jättää työhakemusten ulkopuolelle. Oletko tehnyt vapaaehtoistyötä? Toiminut tutorina tai oppilaskunnan jäsenenä? Valmentanut tai kilpaillut joukkueessa? Harrastus, järjestötoiminta tai mikä tahansa pöytälaatikkoon jäänyt projekti voi olla juuri se mikä erottaa hakijan muista. Tärkeintä on sanoittaa se osaksi omaa tarinaa ja asiantuntijuutta.  

Miten osaamista voi sanoittaa? 

Omaa osaamista voi sanoittaa niin CV:n kuin työpaikkailmoituksenkin kautta. Kun eri työtehtävät ovat CV:ssä listattuna kunkin työpaikan alle, on niitä mielestäni turha toistaa enää hakemuskirjeessä. Sen sijaan tärkeää on miettiä mitä taitoja kustakin työtehtävästä on oppinut ja millaisen työntekijän se on minusta tehnyt. Asiakaspalvelu on harvoin vain asiakaspalvelua, vaan usein myös paineensietokykyä, vuorovaikutustaitoja ja ongelmanratkaisua. Kun oma osaaminen on saatu sanoitettua CV:stä johdonmukaiseksi tekstiksi, samaa hakemuspohjaa on helppo käyttää jatkossakin.

Kun puolestaan lähden sanoittamaan osaamistani työpaikkailmoituksen kautta, peilaan ilmoituksessa mainitut adjektiivit, ominaisuudet ja taidot omaan profiiliini. Mikäli työnantaja etsii hyvällä englannin kielen taidolla ja oma-aloitteisella työskentelyotteella varustettua tiimipelaajaa, joka kohtaa rohkeasti haasteet, en suinkaan listaa suoraan omaavani näitä ominaisuuksia – sen sijaan kerron käyttäväni englantia päivittäin niin koulutehtävissä kuin työssäni, kasvattaneeni vastuualueitani oma-aloitteisesti, työskenteleväni mielelläni ryhmässä ja selvittäneeni haastavan työprojektin tai asiakaspalvelutilanteen epämukavuuksista huolimatta. Näitä kahta tapaa yhdistelemällä luon pohjan hakemuskirjeelle ja targetoin sen haluamaani työpaikkaan.

Miten pitää motivaatiota yllä työnhaussa?

Useiden “valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” viestien jälkeen voi tuntua mahdottomalta pitää motivaatiota yllä ja lähteä tekemään uutta hakemusta, kun itsetunto on taas ottanut kolhuja. Joka kerta, kun itse saan tuon kyseisen viestin, otan rekrytoijaan yhteyttä ja pyydän palautetta hakemuksestani. Kun palautteita alkaa kertyä, alan taas etsimään toistuvuuksia ja tekemään niistä listaa. Onko CV:ni liian pitkä tai liian tiivis? Tuleeko osaamiseni hakemuskirjeessä tarpeeksi hyvin esille? Olenko maininnut motivaationi kyseistä työpaikkaa kohtaan tarpeeksi selkeästi? Saadun palautteen avulla omat Akilleen kantapäät löytyvät helpommin ja seuraava hakemus on taas parempi kuin edellinen. Kokemuksen myötä hakeminen helpottuu ja oppii paremmaksi työnhakijaksi!  

-Susanna Heinonen, Somemarkkinoinnin harjoittelija-

Kommentoi