“En ole rasisti, mutta…” – suomalaiset ja maahanmuutto

Kuva: Pixabay

Kukaan suomalainen ei ole voinut välttyä turvapaikanhakijoihin liittyvästä uutisoinnista viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2014 Euroopassa alkanut pakolaiskriisi toi Suomeen kymmenkertaisesti edellisvuosiin verrattuna turvapaikanhakijoita sekä herätti uusia kysymyksiä. Maahanmuutosta tuli yhä suurempi poliittinen keskustelunaihe, joka alkoi myös jakaa mielipiteitä. Nämä mielipiteet alkoivat näkyä myös mediassa polarisoituneina kannanottoina. Millaisessa valossa suomalainen media esittää turvapaikanhakijat?

Lue lisää “En ole rasisti, mutta…” – suomalaiset ja maahanmuutto

Monenlaista menestyjää

Suomen Pakolaisapu on jakanut Vuoden pakolaisnainen -palkinnon vuodesta 1998. Vastaava palkinto vuoden pakolaismiehelle on jaettu vuodesta 2016. Palkinnon tarkoituksena on tuoda esiin kannustavia esimerkkejä onnistuneesta kotoutumisesta sekä rohkaista pakolaisia toteuttamaan omia tavoitteitaan ja unelmiaan uudessa kotimaassaan.

Lue lisää Monenlaista menestyjää

Suomiko suvaitsevaisuuden maa?

Rasismista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen rasistiset vitsit tai sanat toiselle. Voimme ajatella toimivamme suvaitsevasti toisiamme kohtaan vaikka todellisuudessa voimme tiedostaen tai tiedostamatta kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Olemmeko me suomalaiset suvaitsevaista kansaa vai löytyykö yhteiskunnastamme rasismia ja syrjintää?

Lue lisää Suomiko suvaitsevaisuuden maa?

Miksi traumatisoituneet turvapaikanhakijat jäävät ilman apua?

Kuva: Pixabay

Suurin osa Suomeen saapuvista pakolaisista on kokenut kotimaassaan järkyttäviä asioita, joita monen suomalaisen on tarvinnut nähdä vain elokuvissa tai lukea uutisista: sotaa, kuolemia, seksuaalista väkivaltaa ja kidutusta. Herääkin kysymys: miten pakolaiset ja turvapaikanhakijat selviävät kokemistaan kauheuksista ja miten he elävät normaalia elämää joukossamme muistot verkkokalvoille piirtyneinä?

Joka neljännellä on diagnosoitavissa oleva mielenterveyden häiriö

Tilastojen perusteella pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden ongelmat ovat hyvin tyypillisiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen artikkelin mukaan jopa neljänneksellä on diagnosoitavissa mielenterveyden häiriö, minkä lisäksi vielä useammalla ilmenee oireita. Tämä on hyvin huomattava määrä, ja siihen tulisi puuttua.

Kuten alussa jo mainitsin, hyvin moni, jopa kolme neljästä on kokenut järkyttäviä tapahtumia vanhassa kotimaassaan. Pakomatka itsessäänkin on hyvin vaarallinen ja siihen kuuluu usein vanhan kodin ja ihmissuhteiden jättäminen taakse. Lapset tekevät usein matkaa yksin ja heidät voidaan erottaa perheestään. Kaikki eivät selviä edes perille asti. Kaikkien kotimaassa sekä pakomatkalla kohdattujen asioiden lisäksi Suomeen saavuttuaan pakolaiset kokevat usein yksinäisyyttä sekä syrjintää yhteiskunnasta ja rasismia.

Toiset sairastuvat mielenterveyden häiriöihin ja toiset eivät. Ratkaisevina tekijöinä toimivat usein tapahtumien voimakkuus sekä toistuvuus, yksilölliset tekijät sekä turvaverkko eli turvapaikanhakijan tai pakolaisen saama tuki.

Tästä kaikesta voisi ajatella, että pakolaiset sekä turvapaikanhakijat käyttäisivät mielenterveyspalveluita huomattavasti enemmän. Totuus on kuitenkin toinen. Lähi-itä- ja Pohjois-Afrikka-taustaisista pakolaisista ja turvapaikanhakijoista vain 9% käyttää mielenterveyspalveluita.

Miksi turvapaikanhakijat eivät käytä mielenterveyspalveluita?

Syitä tähän hämmästyttävän pieneen lukuun voidaan katsoa olevan useita. Esimerkiksi pakolaisilla ja turvapaikanhakijoilla tyypillinen mielenterveyden häiriö post-traumaattinen stressihäiriö voi olla vaikea tunnistaa ja täten hoitaa. Henkilöillä itsellään ei välttämättä itsellään ole tietoisuutta mielenterveyspalveluista. Näiden syiden lisäksi esimerkiksi tulkkauksen puute voi olla osasyy siihen, ettei hoitoon hakeuduta. Lisäksi kulttuuriset tekijät sekä stigma vaikuttavat hoitoon hakeutumiseen.

Mitä voimme tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Mitä voisimme tehdä, jotta voisimme tukea pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyttä nykyistä paremmin? Sosiaalialan ammattilaisina pakolaisten kokemuksia ja omaa kulttuuria tulee kunnioittaa. Mielenterveyden häiriöistä sekä oireista että palveluista kertominen ja tukeminen palveluiden käyttöön. Tulkkipalvelut ovat tärkeässä roolissa, jos yhteistä kieltä ei löydy. Arkipäivän kohtaamiset ovat ratkaisevassa asemassa kun katsotaan, tuleeko turvapaikanhakija kohdatuksi arvokkaasti.

Suomeen 2010-luvun puolessa välissä rantautunut pakolaiskriisi ei näytä loppumisen merkkejä, ja tästä syystä meidän on onnistuttava reagoimaan näihin uusiin haasteisiin. Kaiken kaikkiaan meidän tulisi katsoa järjestelmäämme ja tarjota apua yhä useammalle turvapaikanhakijalle, jotta heidän kotoutumisensa onnistuisi paremmin.

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2020. “Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveys” https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/turvapaikanhakijoiden-ja-pakolaisten-mielenterveys

Castaneda, Anu E. jne. 2018. Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa – PALOMA-käsikirja. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136193/7.8.PALOMA_KA%cc%88SIKIRJA_WEB.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Lue lisää Miksi traumatisoituneet turvapaikanhakijat jäävät ilman apua?