Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan työssäkäyvistä maahanmuuttajista? Et ehkä ensimmäisenä ajattele korkeakoulutettuja ihmisiä. Ajattelet kenties siivoojia, bussikuskeja tai hoiva-alan työntekijöitä. Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen ja havainnollistava artikkeli siitä, millaisia ennakkoluuloja maahanmuuttajataustaiset korkeakouluopiskelijat voivat kohdata.
Artikkeliin haastateltu Salaado Qasim kertoo, että maahanmuuttajanuoret eivät edes itse usko voivansa kouluttautua esimerkiksi opettajaksi. On huolestuttavaa ja surullista ajatella, etteivät nuoret itse näe omia mahdollisuuksiaan. Miten näin on päässyt käymään? Mikseivät he ole saaneet tarpeeksi tietoa erilaisista opiskelu- ja uramahdollisuuksista? Mikseivät he usko itseensä? Jonkun täytyisi näyttää heille, että korkeampikin kouluttautuminen on Suomessa mahdollista jokaiselle, joka haluaa tehdä töitä sen eteen.
Yläkouluikäisten maahanmuuttajanuorten kohdalla olisikin erityisen tärkeää huolehtia innostavasta ja kannustavasta opinto-ohjauksesta. Pitäisi kuunnella nuorten todellisia toiveita, eikä automaattisesti ohjata heitä ammatilliseen koulutukseen. Nuorilta tulisi kysyä, mitä he oikeasti haluaisivat tehdä työkseen, eikä mihin he luulevat kelpaavansa, tai vielä pahempaa, mihin joku muu luulee heidän kelpaavan. Heitä tulisi myös ohjata haluamaansa suuntaan, tarvittaessa kädestä pitäen. Opinto-ohjaajien pitäisikin puskea erityisesti maahanmuuttajataustaisia nuoria kohti unelmiaan ja haaveammattejaan, ja auttaa matkalla oikeaan suuntaan.
Parasta olisi, jos kouluissa vierailisi Qasimin kaltaisia opiskelijoita kertomassa omista opiskelukokemuksistaan sekä lähtökohdistaan. Qasim onkin itse perustanut Rauhan ja Hyvinvoinnin järjestö -nimisen yhdistyksen, jonka tarkoituksena on muun muassa laajentaa nuorille välitettävää kuvaa uramahdollisuuksista yhteistyössä opinto-ohjaajien kanssa.
Artikkelin mukaan ulkomaalaistaustaisia ammattikorkeakouluissa opiskelevia oli pääkaupunkiseudulla 15,4 prosenttia vuonna 2018. Yliopistossa opiskelevista 10,2 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia. Luvut kuulostavat pieniltä, vaikka ulkomaalaistaustaisten osuus korkeakouluopiskelijoista onkin ollut nousussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siksi Qasimin kaltaisten roolimallien esimerkillinen toiminta on erittäin tervetullutta.
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Kiitos tästä blogikirjoituksesta! Ennakkoluulot ovat vieläkin meidän viholliset… On surullista, että ihmiset leimaavat itse itsensä, eivätkä usko omiin voimiin. Uskon, että yhteisöllä on suuri rooli tässä, etenkin ihmisten asenteilla ja ajattelutavoilla. Ehdottomasti tarvitaan lisää Qasimin kaltaisia ihmisiä, jotka pystyvät herättämään muissa motivaation, uskon itseensä, ja ylipäätään muuttamaan ihmisten asenteita muita ja itsensä kohtaan.
Kiitos, että toit todella tärkeän aiheen tietoisuuteen! Olen samaa mieltä sinun kanssasi siinä, että nuorilta tulisi kysyä, mitä he haluaisivat tulevaisuudessa tehdä. Selvittää heidän toiveitaan ja unelmiaan. Nuorille pitäisi myös tuoda tietoisuuteen erilaisista koulutusmahdollisuuksista sekä urapoluista. Maahanmuuttajanuoria tulisi ehdottamasti kannustaa enemmän, sillä on selvästikin iso vaikutus heidän tulevaisuuteen.
Kiitos tästä kirjotuksesta ja kiitän sinua erikseen tästä tärkeästä aiheesta. Samaistuin tähän kirjoitukseen maahanmuuttajanuorena, joka opiskelee korkeakoulussa. Se on kurja totuus, että monesti ohjaajat ja opettajat eivät jostain syystä kerro näille nuorille heidän mahdollisuuksistaan. Minulla on kaveri, joka kertoi lukion opinto-ohjaajalle yliopistosuunnitelmistaan ja sai hyvin epämotivoivan reaktion siihen. Sama kaveri nyt opiskelee LUT- yliopistossa, eli ei se ollutkaan niin mahdoton homma. Toivon kovasti, että tämä muuttuu tulevaisuudessa ja maahanmuuttajanuoria motivoidaan opiskelemaan samalla tavalla kuin muut.
Kiitos kommentistasi! Onneksi kaverisi oli sinnikäs, eikä välittänyt opinto-ohjaajan reaktiosta. Moni muu varmasti lannistuisi vastaavasta, eikä viitsisi edes yrittää. Opettajien ja opinto-ohjaajien tulisikin tiedostaa, että he edustavat monille nuorille ns. parempaa tietoa, jota pitäisi uskoa. Vanhemmat ehkä kannustavat eteenpäin, mutta esimerkiksi kielipulmien takia heidän ainoa tietolähteensä opiskelusta saattaa olla nuori itse. Jos opettajaa tai opinto-ohjaajaa ei voi uskoa, niin ketä sitten?
Kiitos tärkeästä ja mielenkiintoisesta postauksesta!
Olen itsekin törmännyt vastaaviin tapauksiin, jossa maahanmuuttajia ei kannusteta korkeakoulutukseen. Muistan, kuinka eräs nuori nainen kertoi, kuinka koulun opinto-ohjaaja oli vielä erikseen suositellut lähihoitajaksi hakemista, vaikka hän oli useampaan kertaan kertonut haluavansa nimenomaan lääkäriksi, eivätkä hänen arvosanansa olisi tätä estäneet.
Kaikkia muita on tietysti helppo syyttää syrjinnästä jne., mutta on pakko myös kääntää katse itseensä ja omiin mahdollisiin stereotypioihin. Kukaanhan ei tietysti pidä ajatuksesta, että heillä olisi itsellään erilaisia stereotypioita maahanmuuttajia kohtaan. Tämä tietysti heijastuu myös yleisesti keskusteluun maahanmuuttajista puhuttaessa.