Mikä on sinun ensireaktiosi? Tämä ilmiö tai siihen reagoiminen alkoi kiinnostamaan, kun silmiini osui Keskisuomalaisen uutisointi yläkoulussa tapahtuneesta tilanteesta, jossa kaksi oppilasta oli huutaneet toisilleen ja tilanteeseen oli jouduttu kutsumaan poliisi. Uutisen kommenttikentässä oli useita asiasta mielipiteen omaavia kansalaisia kommentoimassa tyyliin ”pitääkö sitä poliisia nyt paikalle kutsua jonkun huutelun takia?”. Alkuperäistä uutista en enää löytänyt tämän blogin perustamisen aikaan mutta aiheesta seurannut toinen uutinen avasi hieman asiaa ehkä näillekin huutelijoille.
“Väkivaltaa ei pidä kuitata koulukiusaamisena.”
Toisessa jutussa kerrotaan siitä, miksi kouluilla on tänä päivänä herkempi kynnys kutsua poliisi paikalle. Halutaan viestittää nuorille, että aikuiset haluavat tehdä koulusta turvallisen ympäristön oppimiselle, ja että teoilla on aina seurauksia. ”Väkivaltaa ei pidä kuitata koulukiusaamisena”. (Keskisuomalainen 29.10.2022)
Ilmiönä tämä, että lasten ja nuorten tekemää väkivaltaa jotenkin vähätellään edelleen, on mielestäni hälyttävää ja yhtä lailla kiinnostavaa. Miksi joku kokee, että yläkouluun poliisien paikalle kutsuminen olisi liioiteltua? Olisiko jotain muuta tehtävissä? Uutisointi ja ilmiön mediassa olo on onneksi lisääntynyt viime vuosina, viimeistään aiheeseen on ehkä herätty Koskelan teinisurman myötä.
Olen työskennellyt itse lastensuojelun sijaishuollossa. Sijaishuoltoon voidaan sijoittaa alakouluikäisiä myös väkivaltaisen käytöksen takia. Eli on alle 13-vuotiaita, joilla kotona ehkä muuten asiat hyvin, mutta jotka eivät enää pärjää kotona tai koulussa koska heillä ilmenee väkivaltaista käytöstä vaikeiden tunteiden käsittelyn yhteydessä. Ehkä takana on ollut osastojakso erikoissairaanhoidossa, jossa on tutkittu ja rajattu pois mahdolliset autismin kirjot, mielenterveydenhäiriöt tai neuropsykiatriset syyt käytöksen taustalla, tai sitten tällainen jakso oli vasta suunnitteilla. Oman näkemykseni mukaan vaikeita tunteita lapselle voi olla esimerkiksi häpeä, pelko tai mustasukkaisuus, joita ei pystytä tai ei ole opittu käsittelemään, vaan tunne puretaan väkivaltaan -yleensä muita kohtaan. Nämä voivat olla jo pienenä omaksuttuja toimintamalleja, joista voi olla hankala oppia pois. Myös pro-aktiivinen aggressio on olemassa oleva ilmiö, josta puhutaan ehkä hieman vähemmän, pro-aktiivisessa aggressiossa lapsi on oppinut käyttämään väkivaltaa saadakseen jotain hyötyä, se voi olla harkitumpaa ja suunniteltua (Lääkärilehti 2017).
Vaikka syitä sijoitukselle kodin ulkopuolelle on monenlaisia, silloin kun sijoitukseen päädytään lapsen väkivaltaisen käytöksen vuoksi, on joko todettu, että varhainen tuki ei ole ollut riittävä, tukea ei ole saatu riittävästi tai että tuen tarpeeseen herättiin liian myöhään -toisin sanoen asiaan ei ole ehkä suhtauduttu niin vakavasti. Perheessä voi olla myös muita haasteita, joiden vuoksi voimavarat ovat ehtyneet ja aggressiivisen lapsen käytökseen ei kyetä tai jakseta puuttua.
Myös Mtv:n uutisointi (13.11.2020.) varhaisen tuen tarpeesta, ja siitä jos lapsi jatkaa lyömistä vielä alakoulun aloittamisen aikaan, pitäisi vanhempien jo heräillä tilanteeseen. Tilanne voi olla myös niin, että perheen sisäisessä dynamiikassa ja vuorovaikutuksessa voi olla jotain, joka edesauttaa lapsen oppimista väkivaltaiseen toimintamalliin.
Halusin tämän ilmiön esiin tuonnilla herätellä pohtimaan väkivaltaa alaikäisten tai alakouluikäisten keskuudessa. Sitä on ja siihen pitää suhtautua vakavasti. Aikuisen tehtävänä on ei ainoastaan tukea ja ohjata lasta tunnekasvatuksessa ja vuorovaikutuksessa, vaan reflektoida myös omaa tapaansa toimia tunnekasvattajana ja olla vuorovaikutuksessa. Sijaishuolto laitoksessa tai erikoissairaanhoidon osasto ovat viimesijaisia vaihtoehtoja pitkälle edenneeseen vaikeaan tilanteeseen. Näistä itsessään saisin jo aikaiseksi uuden tekstin, joten lopetan tämän tekstin nyt vain kysymykseen: onko asenneilmapiiri muuttunut tarpeeksi? Pidetäänkö kouluikäisen lapsen aggressiivisuutta vain pidentyneenä uhmaikänä tai ”tulisena” persoonan piirteenä?
Lähteet:
”Väkivaltaa ei pidä kuitata koulukiusaamisena” -poliisi hälytetään kouluihin aiempaa herkemmin Jyväskylässä. Viitattu 12.11.2022 https://www.ksml.fi/paikalliset/5465513
A, Puustjärvi & L, Repokari. 2017. Lasten käytöshäiriöihin tulee puuttua ajoissa. Viitattu 12.11.2022.https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/lasten-kaytoshairioihin-tulee-puuttua-ajoissa/?public=0a34f8bb355a519541d62d6aa8f29986
Mikä on lapsen normaalia käytöstä ja pitääkö aggressiivisuudesta huolestua. Viitattu 12.11.2022.https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mika-on-lapsen-normaalia-kaytosta-ja-pitaako-aggressiivisuudesta-huolestua-asiantuntija-kertoo-milloin-kannattaa-kaantya-avun-puoleen/7981876
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Mielenkiintoinen kirjoitus lasten väkivallasta. Olen itse työskennellyt useita vuosia peruskoulussa, ja yrittänyt myös kasvattaa kahta omaa lasta, ja lyömisen ja väkivallan suhteen minulla on ollut aina kaikkien kanssa nollatoleranssi. Valitettavan usein kuitenkin näkee lapsia, jotka eivät osaa muilla tavoin ratkoa eskaloituneita tilanteita, kuin käymällä käsiksi. Itse uskon myös siihen, että monessa tapauksessa toimintamallit ovat pienillä lapsilla kotoa opittuja. Kotona ei välttämättä olla oltu väkivaltaisia, mutta mikäli omien tunteiden käsittely on ollut kovin vajavaista, voi lapsi ottaa vääränlaisia keinoja käyttöön pärjätäkseen elämässä. Vanhemmat tarvitsisivatkin enemmän apua, tukea ja neuvoja kasvatustehtävässään.
Lapsille ja nuorille pitäisi ehdottomasti tehdä selväksi, että kaikenlainen väkivaltainen käytös muita ihmisiä kohtaan on väärin. Sen takia olen sitä mieltä, että poliiseja pitäisi kutsua useammin kouluihin ratkomaan väkivaltaisia tilanteita. Olen huomannut myös, että lisääntyvässä määrin nuoret eivät enää usko auktoriteetteihin. On myös nuoria, joille kaikki on ”ihan sama”. Joissakin tilanteissa poliisin läsnäolo voisikin olla hyvin herättelevää. Opettajilta tuntuvat monesti loppuvan keinot kesken, eikä rehtoristakaan välttämättä ole apua. Silloin tulisi enemmän hyödyntää poliisia. Tänä päivänä nuoret ovat lisäksi hyvin tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, joten myös nuorten kanssa työskentelevien aikuisten tulisi olla perillä näistä asioista. Ihan liikaa kouluissa törmää opettajien taholta hyssyttelyyn ja asioiden vähättelyyn ja luotetaan vain siihen, että joku toinen hoitaa. Opettajien työtaakka tulisikin mitoittaa sellaiseksi, että heillä olisi aikaa ja voimavaroja puuttua kaikkiin oppilaiden välisiin konflikteihin.
Tärkeän asian olet nostanut blogissasi esille ja näistä asioista tulisi ehdottomasti keskustella enemmän!
Heippa!
Hyvä kirjoitus lasten väkivaltaisesta käytöksestä. Olen samaa mieltä siitä, että valitettavan usein näkee vähäteltävän lasten väkivaltaista käytöstä. Liian paljon tapahtuu sitä, että siihen ei puututa tai se laitetaan vaan “suuttumuksen” piikkiin. Suuttua saa, mutta väkivalta ei ole silloinkaan ratkaisu missään nimessä. Se, että poliisit kutsutaan väkivaltatilanteessa kouluun paikalle, on hyvä keino näyttää nollatoleranssi väkivaltaa kohden. Kenenkään ei tulisi koulussa pelätä väkivaltaisuutta.
Ajattelen itse, että lasten kanssa tunnetyöskentelyn tärkeys tulisi osata huomioida ja lasten ollessa todella pieniä. Positiivisista ja negatiivisista tunteista puhuminen ja niiden tunnistaminen, sekä sanoittaminen voisi olla väkivaltaisuutta ennaltaehkäisevää. En itse tiennytkään, että väkivaltaisuus voi olla ainoa syy lapsen huostaanotolle. Toisaalta se on ihan järkevääkin, jos lapsen kotoa ei löydy keinoja esimerkiksi koulussa tapahtuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti ja vanhempien keinot ovat lopussa, on mielestäni vain hyvä, että ulkopuolista apua ja tukea on mahdollista saada.
Todella tärkeä kirjoitus!