Pakolaisuus ja siihen suhtautuminen on jo pitkään, erityisesti vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen, jakanut mielipiteitä arjessa ja politiikassa. Lähiaikoina pahentunut Afganistanin tilanne ja sen mukana tuleva pakolaisaalto on herättänyt taas kiihtyvää keskustelua pakolaisuuteen liittyvistä aiheista. Tämä keskustelu vaikuttaa ihmisten tietoisiin tai vähintäänkin alitajuisiin ajatuksiin pakolaistaustaisista ihmisistä sekä yksilöinä, että ihmisryhmänä. On paljon mielipiteitä ja myöskin huolia siitä, pystyvätkö pakolaiset sopeutumaan ja kotoutumaan kunnolla suomalaiseen yhteiskuntaan, ja jos ei, niin mitä kaikkea siitä seuraa. Tämä huoli on aiheellinen ja ymmärrettävä. Tämänkaltaisten huolten takia tarvitaan kuitenkin nykyistä laajempaa ymmärrystä siitä, millaiset asiat uhkaavat ja mitkä taas edistävät kotoutumista, jotta sopeutumisen haasteisiin liittyviä vääristyneitä ennakkoluuloja voidaan minimoida. Uuteen yhteiskuntaan sopeutuminen voi olla pakolaistaustaisille haasteellista tai hidasta monesta eri syystä, mutta pakolaiskokemukseen liittyvät mielenterveysriskit ovat todella suuressa roolissa.
Pakolaistaustaisia ihmisiä on valtavasti eri lähtökohdista, ja pakolaisuuden syitä on monia erilaisia. Yksi asia kuitenkin usein yhdistää tätä ihmisryhmää: suurin osa heistä, 74%, on kokenut järkyttäviä tapahtumia entisessä kotimaassaan. Nämä järkyttävät tapahtumat ovat esim. sota, väkivalta, kidutus ja katastrofaaliset olosuhteet. (THL 2021.) Oman maan järkyttävien olosuhteiden lisäksi järkyttävät olosuhteet usein jatkuvat pakomatkalla, mikäli ylipäätään selviää siitä hengissä. Onnistunut saapuminen turvalliseen maahan on itsestäänselvyydestä todella kaukana. Tämän jälkeen joutuu vielä kuukausia turvapaikanhakijan asemassa stressaamaan, myöntääkö maa turvapaikan, eli saako pakolaisaseman. Jos pakolaisasema myönnetään, on tämän jälkeen usein kotoutumisen vaihe, jossa elämää aletaan rakentamaan uudestaan. Perhe on tässä kohtaa usealla vielä kotimaassa, menneistä järkyttävistä tapahtumista pitäisi päästä yli sekä sopeutua täysin vieraaseen ympäristöön ja pahimmillaan vielä selviytyä arkisissa asioissa näkyvistä ennakkoluuloista ja rasismista huolimatta.
Suurin osa ihmisistä tietää ja ymmärtää pakolaisuuden prosessin tosiasiat teoriassa, mutta jos vastaavaa ei ole kokenut, on luonnollisesti vaikea täysin kuvitella, mitä nämä ihmiset ovat oikeasti käyneet läpi ja millaisia seurauksia näillä tapahtumilla on ihmisten psyykeeseen. Järkyttävien tapahtumien kokeminen menneisyydessä voi synnyttää mielenterveyshäiriöitä ja huonovointisuutta. Huonovointisuus voi taas ilmentyä monella eri negatiivislla tavalla, joka hankaloittaa myöskin kotoutumista uuteen maahan. Huonovointisuus voi ilmetä esimerkiksi syrjäytymisenä, riskikäyttäytymisenä tai haluttomuutena panostaa uuden elämän rakentamiseen ja yhteiskuntaan integroitumiseen.
Pakolaisilla 15-25 %:lla on diagnosoitavia mielenterveyshäiriötä, mutta huomattavasti suuremmalla osalla on oireita, jotka ovat kliinisesti merkitseviä. Mielenterveyshäiriöistä traumaperäinen stressihäiriö (eli PTSD), muut ahdistuneisuushäiriöt sekä masennus on yleisimpiä. Pakolaisten mielenterveyshäiriöiden hoitamisessa on monia ongelmakohtia, jonka takia MT-ongelmat ovatkin usein heillä piileviä. Ensinnäkin, oireita voi olla vaikeaa tunnistaa esimerkiksi kielimuurien, kulttuuristen erojen sekä mahdollisiin kulttuuriin liittyvien mielenterveyttä koskevien stigmojen takia. (THL 2021.) Toiseksi, vasta pakolaisaseman saanut on oikeutettu muuhun kuin välttämättömään hoitoon, joka harvoin sisältää mielenterveyspalveluja (Vihmanen 2017). Tämä tarkoittaa, että päätöstä odottava turvapaikanhakija ei usein pitkään saa mielenterveystukea, joka olisi nimenomaan tärkeintä saada mahdollisimman aikaisin. Myös puheeksioton vaikeus ja epätietoisuus mielenterveysongelmista ovat hyvin oleellisia haasteita. (THL 2021.)
Pakolaistaustaisilla on siis monessa mielessä suuresti kohonnut riski mielenterveysongelmiin, joka vaikuttaa uuteen maahan kotoutumiseen todella paljon. Psyykkinen hyvinvointi on pohja tasapainoiselle arjelle, puhumattakaan uuden elämän aloittamiselle uudessa yhteiskunnassa järkyttävien tapahtumien jälkeen. Kotouttamisen parempi onnistuminen vaatii parempaa ymmärrystä näiden ihmisten erikoisriskeistä mielenterveysongelmiin, niiden syistä sekä mahdollisista seurauksista.
Lähteet:
Vihmanen, L. 2017. Turvapaikanhakijat oikeutettu välttämättömään terveydenhoitoon. YLE. Viitattu 13.10.2021. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/12/02/turvapaikanhakijat-oikeutettuja-valttamattomaan-terveydenhoitoon-lain-tulkinta
THL 2021. Turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveys. Viitattu 13.10.2021. https://thl.fi/fi/web/maahanmuutto-ja-kulttuurinen-moninaisuus/maahanmuutto-ja-hyvinvointi/maahanmuuttajien-mielenterveys/turvapaikanhakijoiden-ja-pakolaisten-mielenterveys
Kuvat:
Pixabay. Käytetty 13.10.2021. https://cdn.pixabay.com/photo/2015/10/21/07/51/boot-998966_960_720.jpg
THL. Pakolaiset käyttävät vähän mielenterveyspalveluita. Käytetty 13.10.2021. https://thl.fi/documents/920447/0/8.+Paloma+Pakolaistaustaiset+k%C3%A4ytt%C3%A4v%C3%A4t+v%C3%A4h%C3%A4n+mielenterveyspalveluja.PNG/7b3c973d-ef6b-a421-8101-fe8999d35dec?t=1579098585435&imagePreview=1
Suurin osa Showcasen blogeista on toteutettu osana Laurean opintojaksoja. Koko koulutustarjontaamme voi tutustua nettisivuillamme. Tarjoamme kymmenien tutkintoon johtavien koulutuksien lisäksi myös paljon täydennys- ja erikoistumiskoulutuksia sekä yksittäisiä opintojaksoja avoimen AMK:n kautta!
Erittäin ajankohtainen, selkeä ja johdonmukainen kirjoitus maahanmuuton ja mielenterveyden haasteista. Mielestäni on tärkeää kiinnittää huomiota integraation haasteisiin ja siihen, miten pakolaistaustaisten perusterveydenhoitoa tulisi viedä välttämättömän hoidon lisäksi myös kriisi- ja mielenterveyspalveluihin. On selvää, että huonovointisuus voi ilmetä monella eri tavalla ja hankaloittaa kotoutumista uuteen maahan. Jos haluamme aidosti ja oikea-aikaisesti vaikuttaa maahanmuuttajien syrjäytymiseen, riskikäyttäytymiseen tai yhteiskuntaan integroitumiseen, on meidän panostettava riittävien palveluiden saatavuuteen myös mielenterveystyön puolella.